perjantai 13. lokakuuta 2017

Kodinhoitoa


Vanhempani ovat sitä mieltä, että minun olisi aika oppia hiukan kotitöitä. Olenhan jo teini-ikäinen ja talon kolmanneksi vanhin poika.
Keittiöhommia olen harjoitellut jo monta vuotta, mutta nyt kuulemma pitäisi oppia muutakin.
Isossa perheessä riittää tätä laatua jaettavaksi asti.

Toki osaan jo paljon elämälle välttämättömiä asioita. Sanokaapa vaan kuinka kävisi, ellen melkein joka päivä veisi roskia? Kysyn vaan, että naurattaisiko sitten?
"Hansuu....roskakuskii", niin ne huutaa.



Tiskikoneen tyhjennyksessä osaan myös olla avuksi. Aina ei haarukat ja lusikat mene oikeisiin koloihin, mutta oikeaan laatikkoon kuitenkin. Kyllä ne sieltä löytyy.




Koska olen jo melkein aikuinen osaan itsekkin ajatella ja olenkin ottanut joitakin asioita ihan pyytämättä vastuulleni.
Esimerkiksi kodinhoitohuone ja vaatteiden lajittelu. Ihan erikoistunut olen parittomiin sukkiin. Silloin kun parittomia ei ole tarpeeksi järjestän niitä lisää. Otan toisen sukan käteen ja toisen heitä olan yli.
Niin helppoa.

Kodinhoitohuoneessa on pöytä, johon pinotaan jokaiselle oma vaatekasa. Mielestäni nykyinen yhdeksän kasan järjestelmä on silkkaa pöytätilan vajaakäyttöä. Jos tekee kasoja, niin niitä on tehtävä  sitten kunolla. Se on minun mielipide.

Aamu viideltä kun aloitan, niin en häiritse ketään muuta. Saavat toiset vielä nukkua.


Kasojen tekeminen rauhoittaa mieltä ja tässä, jos missä, näkee kättensä jäljen. Se on yksi edellytys terveelle ja tasapainoiselle elämälle.

Muistakaa tekin nauttia kotitöistä!
Yst. terv. Hansu 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sadonkorjuuhommia


Nyt on taas se aika jolloin sateiden välissä hoidellaan kaikki se mikä syksyyn kuuluu. Samaan aikaa kun pellolla sato valmistuu täyttyy seinällä keikkuva kalenteri. Viranhaltijat ovat jälleen viroissaan ja haluavat tavata meitä ja meidän lapsia. Keittiönpöydän ääressä yritämme sovitella pääelinkeinoa ja vastaanottoaikoja toistensa lomaan
En valita. Mieluummin sovittelen ja venyttelen kuin elän yhteiskunnassa, jossa aikoja ei automaattisesti lähetellä.

Tänä vuonna koko sadonkorjuu ei ole ollut itsestäänselvää. Välillä alkoi märkyyden määrä jo hiukan hirvittämään, mutta pari kaunista päivää riitti kuivattamaan kasvuston puimurikuntoon. Puitavana oli herne-kaura-vehnä sekoitusta. Se litistettiin ja talven mittaan luomulehmät sen syö.


Muutaman viikon keittiöhenkilöllä on helppoa. Silloin lapset elävät pellossa tai oikeammin pellosta. Vaikka miten selittäisi ja vatsanväänteillä pelottelisi täyttävät he mahansa herneillä. Vähän hirvitti, mutta onneksi säästyivät väänteiltä. Ovat kuin naapurin lehmät, ei niitä sieltä mikään pois pidä. 


Seuraavaksi perunat.
Siihen tarvitaan muutama toimelias ihminen. Tänä vuonna isot lapset tulivat ja kiipesivät koneen päälle.
Hankalasta kesästä huolimatta perunaa tuli riittävästi ja se on ihan kaunista. Hyvääkin se on. 






Juurekset odottavat vielä noutajaa tai oikeasti ne odottelevat kesää. Sitä, jota ei tullut. Kuitenkin porkkanapellolle nostokoneella vielä mennään, (jos säät sallii ja pelto kantaa) ja nostetaan se mitä pystytään. Niin sitä on aina tehty ja niin tehdään nytkin.

Hertta testaa onko porkkanat hyviä



torstai 21. syyskuuta 2017

Kukkakaalista


Vielä tuulahduksia syksyisestä keittiöstä.
Tomaattien lisäksi tunnen suurta rakkautta kotimaisia kukkakaaleja kohtaan. Niiden satoaika on vain kovin lyhyt. Meidän lisäksi kaalipellon laidalla monenlaiset ötökät odottavat syötävää ja siksi on tärkeää, että kaalit ovat kotimaisia. Vaikka eivät olisi Luomua tiedetään millaisilla aineilla niitä on suojeltu. Se on kuitenkin paljon pienempi kemikaaliannos mitä tuontikaali on päälleen saanut.

Meillä kukkakaalia tungetaan vähän joka paikkaan. Eniten menee ihan vain ohimennen syötynä. Puheterapeutin mukaan rouskuttelu ennen varsinaista ruokaa on hyväksi suun motoriikalle ja uusille hampaille. Se myös auttaa lapsia odottamaan pöytään pääsyä ja on askel kohti ruokarauhaa.  

Siinä viimmeiset odottavat pääsyä raastimen kitaan.



Useana vuonna olen annospusseihin pakastanut kevyesti höyrytettyä kukka-ja parsakaalia.
Eräästä terveellisestä blogista luin, että kukkakaalin voi vain raastaa ja pussittaa suoraan pakkaseen.
Paljon helpompaa tehdä siis näin.






Uutena herkkuna kukkakaalista valmmistui ameriikkalaisten rakastamaa Mac & Chees.
Ohjeen otin Yhteishyvän sivuilta.


11(600 g) kukkakaali
25 dlfusillipastaa
3250 gcheddar-ruokasulatejuustoa (Koskenlaskija)
4150 gjuustoraastetta
51 tlsuolaa
6ripausrouhittua mustapippuria

Ohjeet

Paloittele kukkakaali pienemmiksi kukinnoiksi. Keitä pastaa suolalla maustetussa vedessä 4 minuuttia.
Lisää kukkakaalin kukinnot ja jatka keittämistä vielä 5 minuuttia. 
Valuta vesi pois.

Sekoita joukkoon sulatejuusto, juustoraaste ja mausteet. Kaada seos uunivuokaan.
  • Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.


Tuli oikein hyvää. Oli myös helppo ja nopea tehdä.
Lapsoset, jotka harvoin pitävät kypsennetystä kukkakaalista söivät innolla uutta makarooniherkkua.
Kaverina tarjoiltiin possunfilettä, joka oli uunissa muhitettu kypsäksi juuresten kanssa.






sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tomaattisatoa


Kasvariviidakossa punertaa.
Vihdoinkin tomaatit alkavat kypsyä ja satoa saadaan enemmän kuin kerralla taskuun mahtuu. 
Päivittäisestä tuuletuksesta huolimatta kosteus tiivistyy kasvarin kattoon ja öisin lämpötila laskee lähelle nollaa, joten punastuminen ei ole ollenkaan varmaa.





Eräs ystäväni kehoitti minun tekemään jotain sellaista mistä tykkään. Tykkään kovasti tästä elämäntapatyöstäni, mutta hän tarkoitti jotain muuta.
Tänään päätin sitten tykätä tomaateista.


             Syntyi Syksyinen Tomaattikastike
           Tomaatteja oli 4kg
Paprikoita 4 kpl
Chiliä 4 kpl
Sipulia 6 kpl
Omenoita 6 (pieniä)
Basilikaa nippu
Öljyä reilu desi

Sipulit kuullotetaan öljyssä. Kattilaan lisätään chili, omenat ja paprikat. Annetaan niiden siellä hetki keskenään lämmitellä. Tomaatit pilkotaan, kannat poistetaan ja lisätän kattilaan. Saavat kiehua kunnes tomaattien rakenne rikkoutuu. Lisätään mausteet. Annetaan kiehua tunti ilman kantta ja huolehditaan, ettei kastike pala pohjaan.


Jäähtyneen kastikkeen surautin sauvasekoittimella sileäksi ja pakkasin puolen litran annoksiin.
Sitten vaan pakastimeen.



Joskus on kasvihuone satoa antanut ihan ruuaksi asti.




perjantai 15. syyskuuta 2017

Sorsaruokaa


Syksyiset aamut ovat täällä. Nuorukaiset, nämä jotka viikonloppuisin nukkuvat pitkään nousevat nyt ennen aurinkoa. Ottavat eväänsä ja sulkevat ulko-oven hiljaa perässään. He, jotka eivät tästä ymmärrä jäävät rauhassa nukkumaan. 
Vanhoissa jutuissani olen jo kertonut, että perheessämme koiran lisäksi myös nuoret miehet ovat kohtuullisen riistaverisiä. Metsästys on yksi niistä harrastuksista jotka vievät, jos luvan antaa, pikkusormen lisäksi koko ihmisen. Harvalle metsästäjälle kuitenkaan saalis on se ainoa tärkeä juttu. Luonto itsessään hoitaa ja kasvattaa.
Mitä vanhemmaksi tulee sen selkeämmin näkee. Meille on annettu lahja ja vastuu.

Itseäni ilahduttaa myös se, että kamera kulkee metsästäjien mukana ja usein ampuu haulikkoa paremmin.








Tällä kertaa saaliksi tuli heinäsorsia ja muutama tavi.
Jääkaapissa lihoja ensin raakakypsytettiin vuorokausi, jonka jälkeen ne pääsivät pataan.



 Viereen paljon tavallista sipulia, vähemmän valkosipulia ja pienesti chiliä sekä suola ja pippurit. Porkkanat ja lantut on vielä pellossa, joten nauris sai korvata ne. Kaiken päälle pekoonia antamaan rasvaa. 
Juuri tällaisiin kärsivällisyyttä vaativiin kokkauksiin pata eli potti on paras vekotin.
Kolme tuntia lempeää lämpöä ja ruoka on valmis, jos joku on muistanut laittaa perunat kiehumaan.




"Mihin ne nyt joutu......miks ne ei vastaa."

lauantai 9. syyskuuta 2017

Lauantain lounas


Virallinen viikko on pulkassa.
Tämä viikko on mennyt erillaisissa lääkäreissä ja lasten palavereissa. Viranomaisia ja muita virallisia ihmisiä olemme joka päivä kuunnelleet. Muutamana päivänä useampaakin.
Ammattilaisten mukaan lapsemme voivat paremmin kuin ennen. Lääkkeet ja terapiat toimivat ja eteenpäin mennään.
Meille kerrottiin, että hän joka ei kuule kunnolla näkee kuitenkin erittäin hyvin, mikä kuulon puutetta paikkaa. Siihenkin luvattiin erityisohjausta.
Onneli pienoinen pääsi osastolle flunssaansa parantelemaan ja on siellä ainakin yli viikonlopun. Saadaan me rauhassa nukkua. 
Mielen tohtorit kannustivat meitä aikuisia edelleen puhumaan, kuuntelemaan ja olemaan vain lähellä. Antamaan yksi ohje kerrallaan.
Miten ne saa sen kuulostamaan noin helpolta?


Kun on viikolla liikaa pois kotoa tarvitsee viikonlopuksi keksiä oikoteitä. Ruokahuolto on ensimmäisenä oikaistava.
Lauantain iloksi ja elämää helpottakseni tein kunnon satsin mureketaikinaa. Siitä pitäisi riittää useammalle aterialle.

Tavallinen tomaattinen mureketaikina, joka sisältää:
 2kg pihvikarjan jauhelihaa
 kanamunia
 kuullotettua sipulia
 soseutettua tomaattia
 lorauksen hunajaa tomaattia tasaamaan
 Dijon sinappia 
 pieniksi pilkottua chiliä, ei kovin vahvaa
 herbamarea
 sekä mustapippuria

Sitten vaan sekoitellaan ja taputellaan vuokaan.
Päälle raastetaan juustonkannat.
Tämä kuuluu vuokaan, koska taikinasta puuttuu nesteitä sitova korppujauho. Kastiketta ei erikseen tarvitse.


Sen mikä ei vuokaan mahtunut laitoin paprikoiden täytteeksi. Paistoin ja pakastin.
Murekkeen seuraksi vihreää salaattia sekä coleslaw salaatia. Ja tietysti perunaa.

Coleslavin tein näin:
vajaa kilo valkokaalia silpuksi
3 porkkanaa karkeaksi raasteeksi
Kastike: 1dl majoneessia
2dl kermaviiliä
1rkl omenaviinietikkaa
1tl sokeria
suolaa ja pippuria hiukan
Talvella lisään hiukan anansamurskaa tai pelkkää ananasmehua, mutta nyt kaali on parhaimillaan eikä kostukkeita tarvitse.


Huomenna loppu mureke muuntautuu joko tortillan täytteeksi tai kastikkeeksi spaghetille. Sopivan tuttua evästä, kun lasten kavereita on tulossa kylään.


Syksyn ensimmäisiä merkkejä on keittiön ikkunan alla loistavat nauhukset. Siinä ne on yli kaksikymmentä vuotta kertoneet, että kohta se on ohi ja alkaa viimmeinen pinnistys. Nostokausi ja sadonkorjuu.



lauantai 2. syyskuuta 2017

Mansikkasatoa


Tänäkin vuonna mansikoiden kypsyminen herätti minussa piilossa pysyttelevän Pakastaja Elvin. Sen, joka Risto Räppäjän elämässä joskus seikkailee. Pakastin tolkulla voisin pussittaa, mutta elämän realiteetit ja pankkitili asettavat omat rajoituksensa.
Sovin Elvini kanssa, että noin sata kiloa olisi tänä vuonna riittävästi. Jos sen jakaa joka päivälle ei yhdelle syöjälle montakaan marjaa heru. Määrä on siis hyvin kohtuullinen.
  


Pakastimeen menevät marjat ostin läheiseltä tilalta. Hyviä olivat tänäkin vuonna.

Oman maan sato meni suurimmaksi osaksi suoraan kulutukseen. Keittiöön asti mansikkaa tuli harvakseltaan ja niiden kanssa vähän askartelin.
Muutama satsi kuivattiin.
 Nyt niistä ei tullut sellaisia rapsakankuivia, mutta eiköhän nämäkin paikkansa löydä. Myslissä ainakin menee mainiosti.  


Mansikan satokausi oli tänä vuonna harvinaisen pitkä. Muutama päivä sitten keittelin viimmeiset hilloksi. Ja jääköön ne nyt viimmeiseksi.



Pienet sormet ei voineet vastustaa mustikoilla vahvistettua mansikkapavlovaa.