keskiviikko 16. elokuuta 2017

Koulut alkoi


Koulujen alkaminen palauttaa taas tavallisen elämisen riimit ja raamit paikoilleen.
"Onko reppu tallessa...missäs penaali.....koitappa joutua kello käy" ja paljon muita riimejä, jotka vaalivat raameja.
Tänä talvena meillä on yksi ekaluokkalainen, kaksi tokaluokkalaista, vitosluokkalainen, ysi ja abi.

Aamu kahdeksalta tulee pihaan kaksi kouluautoa. Toinen vie pohjoiseen, toinen etelään. Juoksevaiset menevät noin kymmenen kilometriä pohjoiseen uuteen yhtenäiskouluun, johon kaikki kunnan oppivelvolliset kootaan, Hansua ja Onnelia lukuunottamatta. Heidät bussi vie nelisenkymmentä kilometriä etelään erityisten kouluun.
Kahdeksalta autojen perävälot ovat häipyneet mutkan taakse ja rauha palaa taloon.

Hyvällä mielellä lähtevät ja iloisina palaavat. Siitä päätellen kaikki on hyvin.
Uusi koulu, uuden ihmiset ja uudet tavat toki uuvuttavat, mutta eiköhän se helpota kun asiat tulevat tutuiksi.





Hansu, tuo uhmaikäinen teini, aloitti oppivelvollisena viimmeisen vuoden. Keväällä hansu lomautettiin koulusta ennen toisia agressiivisen käytöksen vuoksi. Mitään muutoksia ei koulunkäyntiin tehty, niimpä samasta jatketaan.
Keittiöpsykologin vaistoni sanoo, että koulussa on tapahtunut jotain mitä emme ehkä koskaan saa tietää. Hansu on julistanut sodan kaikkia koulun aikuisia vastaan. Agressiivisuus ei onneksi kohdistu toisiin oppilaisiin ja kotona poika on niin kuin ennenkin.

Tänään oli koulussa ollut taas hankala päivä.
Heti kotiovella Hansun otsarutuista ja tuikeasta ilmeestä pystyi lukemaan saman minkä opettaja oli reissuvihkoon kirjoittanut ja rehtori kerinyt jo puhelimessa kertoa. Sen, ettei elämä ole meidän murusella helppoa.
Hetki omassa huoneessa Muumi-videoiden parissa silitti ryppyisen otsan ja tasoitti mielen myrskyt.

Jotain on nyt keksittävä. Kierre on saatava poikki ja Hansun arki jälleen mukavaksi ja mielekkääksi. Itse hän ei siihen pysty, vaan meidän oikeasti aikuisten on se tehtävä. 


    Kotona on ihan helppo olla oma itsensä, lempeä ja tasainen.





torstai 10. elokuuta 2017


Hansun loma


 Hansun kesä on sujunut oikein leppoisasti, kuten lomien kuuluu sujua. Terveyttä ja ruokahalua on riittänyt, eikä kummempia vastoinkäymisiä ole ollut.

Viimmeisen lomareissun Hansu teki isän, äidin ja juoksevaisten kanssa Helsinkiin.
Asuntovaunu asetettiin muiden kaltaistensa viereen ja käytiin nukkumaan.
Seuraavana aamuna paistoi aurinko, mikä lupaili meille kaunista päivää. Päätimme aloittaa Helsinki päivän tutustumalla Korkeasaareen.
Ei muuta kuin kengät jalkaan, reppu selkään ja matkaan vaan. 
Metroaseman ovella saimme oppaaksi Helsingissä asuvan tyttären, jonka suosiollisella avulla selvisimme metron lippuautomaatin lisäksi koko reissusta. 

Maalaisille jo metotunnelin liukuportaat ovat elämys. Hansulle suorastaan kauhistus.
Alaspäin poika meni niin sanotulla kumparelaskijan tyylillä. Takamus pitkällä, otsa tuulta halkoen ja kädet tiukasti äitin käsissä kiinni. Kamalasti jännitti, mutta onnistui.
Ylöspäin oli hiukan helpompaa. Isä veti ja lykkäsi, niin ratkaiseva askel oli pakko ottaa. Sitte vain piti uskaltaa seistä. Kohtuullinen karjahtelu helpotti portaissa oloa. Hansu tietää, että tunteiden patoamien on vaaraksi terveydelle.  



Vauhdissa otettu kännykkäräpsäys. Olispa saanut äänet talteen
Ennen kuin Hansu oli päässyt ylös oli muutama matkaseurueen jäsen mennyt jo ylös-alas-ylös ja kulman taakse piiloon. Eivät sentään hukkaan asti.

Ennen eläintarhaan sisälle menoa retkaläiset nauttivat voimaannuttavan alkupalan. Sokeriherkulla kuorrutettuja pehmeitä donitseja, jotka auringon lämmössä pehmenivät ja jättivät sormet mukavan tahmaiseksi. Mitäpä siitä, makealla elämällä on puolensa.



Paljon kävelyä, ylä ja alamäkiä sekä monenlaisia portaita. Hansu selvisi kaikesta tosi hyvin. Viidakkotalon lämmin ilmasto oli Hansulle hiukan liikaa. Koska pohjolan mies on tottunut Suomen kesiin, niin turha kuumuus tukahduttaa.  





Matkalaisten kiinnostus kirjaviin sammakoeläimiin alkoi vähitellen hiipua ja puheen nuotti muuttui naukuvaksi.
Kun polttoainevalo vilkkuu on syytä toimia nopeasti.
Sopiva ruokailupaikka löytyi yllättävän helposti. Kunnon pöytä ja penkki. Siistit ja rauhallisella paikalla.
Hansulle kelpaa vain pehmeä, helposti syötävä ja kotoisan makuinen ruoka. Turistille yksinkertainen ei aina ole yksinkertaista. Helsingin keskustassa, missä ravitsemusliikkeistä ei ole pulaa täytyi pysähtyä miettimään, mistä Hansulle ruoka. Muutakin kuin aina ranskalaisia.

Korkeasaaren ranskisannos oli hyvän makunsa lisäksi kuuma ja riittävä. Tankkausta auringonpaisteessa.  



Yllättävän hyvin jaksoi Hansu kävellä, vaikka maasto oli hankalaa ja ihmiset tuuppivaisia. Osa matkaseurueesta hävisi välillä näkymättömiin, mutta Hansun kutsuvat karjahdukset kertoivat heille toisten sijainnin.

Leijonien aitauksella Hansu pysähty ihailemaan suuria eläimiä, jotka nauttivat auringosta aivan aidan vieressä. Niin paljon ne Hansua kiinosti, että unohti karjahdella, vaikka täältä olisi voinu saada hyvää vertaistukea.




Paluumatka tehtiin lautalla kauppatorille. Yläkannellekkin pääsi kun ei anna periksi. Piti taas vähän vetää ja tuupata ja käyttää kannustavia sanoja. Hansu suorastaan ylitti itsensä kannelta poistuttaessa. Keinuva laiva ja jyrkät metalliportaat.

Hyvä Hansu!
Mennäänkö toistekkin?



perjantai 28. heinäkuuta 2017

 Kesäpäivän raakakakku

"Rakastan Suomen kesää, se on paras päivä vuodessa."


On se ainakin toiseksi paras, jos parhaan päivän titteli vielä jätetään odottamaan parempia päiviä.

Keskellä kesäpäivää tuli kylmän kakun tarve, gluteiinittomana. Yleensä kaapin perältä löytyy tavallisia gluteiinittomia jauhoja, josta on helppo pieni kakkupoja pyöräyttää.
Oliko niitä siellä nyt? 
Eipä tietenkään.

Päätettiin kokeilla jotain meille uutta.
Pohja tehtiin sekoittamalla blenderissä riisikakkuja, tummasuklaata ja maapähkinöitä tunnistamattomaksi mössöksi. Mössö taputeltiin tasaiseksi irtovuoan pohjalle.

Vaaleanpunainen päällys valmistettiin myös blenderissä. Kerma ja mansikat, maustettuna ripauksella sokeria ja vaniljasokeria surautettiin velliksi ja kaadettiin kakkupohjan päälle.
Kakuntekele muutamaksi tunniksi pakastimeen jäätymään.
Koristeeksi raita tyrnirouhetta ja toinen mantelirouhetta, sekä mansikoita sitruunamelissan lehdillä.


 

Ajattelin riisikakkujen suolaisuuden tunkevan läpi, mutta kun sokeasti luottaa suklaaseen, niin kaikki onnistuu. Maapähkinät antoivat pohjaan hyvän maun lisäksi rouheutta. Pohja olisi ollut turhan kova ilman pähkinää.
Oli se herkkua. Emäntä Ennakkoluuloinen sai taas hyvän muistutuksen. Pitäisi vaan rohkeasti tehdä, eikä liikaa miettiä. Luolissa asuttaisiin, jos aika olisi ajattelemiseen käytetty.

Koko kakku hävisi yhdeltä istumalta.
Onneli ja pikkuinen poika saivat viimmeiset palat. Olisivat lautasetkin nuolleet, mutta ei annettu.




Se oikea kunnollinen mansikkakakku on edelleen tekemättä. Toivottavasti kesä vielä tulee ja saadaan satoa pitkälle syksyyn.




maanantai 24. heinäkuuta 2017


          Ansari rakkautta


Hyvin kauan sitten, silloin kun miljoonista parhaan valitsin, vaihdoin sivilisäätyä ja muutin tänne, silloin ihan ensimmäiseksi halusin kasvihuoneen. 
Ehkä silloin oli myös tarve saada jotain ihan omaa, kun toisten kotiin, appivanhempien silmien alle muutin. 
"Mokomia kaupunkilaisten höpsötyksiä", sanoi anoppi.
Eipä tiennyt vanha armo. 

Nykyinen kasvihuone on yksi pihamme kauhistus. Vielä keväällä se oli purkutuomiolla. Suuria ajatuksia en sille suonut, vaan kuinka kävi? Reipas Viljelijä oli eri mieltä. "Pystyyhän sen paikkaamaan", se sanoi.
Mikäpä siinä, kasvihuonetouhu on ihan mukava harrastus. 





Vastoin aiempia suunnitelmia ja uhkauksia kasvihuone siis pikaisesti kunnostettiin ja raahattiin lasten uima-allas takaisin paikoilleen. Kolmasosa huoneesta on aina ollut varattuna lasten altaalle, jotta ei me niin ahkeria olla miltä ulospäin näyttää. Uimapaikka kasvarissa on ollut yksi vanhemmuuden viisaimpia oivalluksia. Muovin alla on lämmin, ei sada ja ovet saa tarvittaessa kiinni. Uimaan pääsee aina kun tarkenee.


Kevään ensimmäinen sato saadaan, kun kaupasta ostetut ruukkusalaatit saavat toisen mahdollisuuden kasvihuoneen lämpimässä mullassa. Siellä ne kasvavat ja antavat satoa kunnes siemenistä kylvetyt kerkeävät.

Nyt huoneessa kasvaa salaattien lisäksi paprikaa, chiliä, munakoisoa, kesäkurpitsaa ja erillaisia yrttejä. Tomaattien kasvua hidastaa suuret lämpötilavaihtelut ja kosteus. Kunnon tomaattisato odottaa vielä aurinkoa. 


Kurkkua meillä syötäisiin todella paljon. Satoakin tulee tai tulisi, jos saisimme pidettyä kurkkuihin hurahtaneen Hertan pois kasvihuoneesta.
Tyylikkäästi se koiranhampaillaan purasee kurkun taimesta irti ja asettuu nurmikolle herkuttelemaan.




   Kaikki meni, eikä mokoma ymmärrä edes hävetä.




tiistai 18. heinäkuuta 2017

                Ulkoruokinnassa



Jos jokaisen aurinkopäivän huomioisi erikseen. Keräisi ne kun muistikat koriin, niin paistaisiko meidänkin lasten lapsuudessa aina aurinko?





Tänä kesänä ei ole kovin monta aurinkoista päivää kohdalle osunut. Olisiko kahtena tai kolmena päivänä lapset tuleet sisälle valittamaan, että ulkona on liian kuuma. Jäätelö on tunnetusti helppo ja nopein lääke kyseisiin vaivoihin, sekä kuumuuteen että valittamiseen. 
"Koittakaan nyt vaan nauttia. Huomenna taas sataa." Myötätunto on tiukassa.




Minun mielestä yksi kesän mukavimpia asioita on ulkona syöminen. Vaikka sitten portailla puuroa, jos ei muuta.

Nyt nautimme kattilaruokaa. Linssikeittoa.
Helppoa, yksinkertaista ja hyvää, suorastaan herkullista.
Ensin pyöritellään sipulit kattilan pohjalla runsaassa voissa. Sitte vaan sekaan muut vihannekset kypsymisjärjestyksessä. Minun makuui paprika tuo kulmaa ja kesäkurpitsa pehmeyttä. Pikkuisen chiliä pitää pirteänä. Kaikki muu menee siinä mukana.
Hiukan vettä, ei liikaa.
Melkein kypsien vihannesten sekaan hyvin huuhdellut linssit.
Kunnon kermalla sopivaksi keitoksi.
Mausteeksi mustapippuria, yrttimaustettua ruususuolaa ja kasvisliemikuutio, jos siltä tuntuu.
Kourallinen persiljaa kruunaa valmiin keiton.





Siinä se on ja sitä tuli paljon. Ensin syötiin ja taas syötiin ja sitten se loppui.



Grillissä makkaraa ja salaattia jälkiruuaksi niille, jotka eivät osaa keitolla mahaansa täyttää.







sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Plantaasikierros



Pitkästä aikaa ihanan aurinkoinen kesäpäivä. Sen kunniaksi pääsette mukaan historialliselle "Uran kylmin kesä"-kierrokselle.
Jos ettet vielä tienneet, niin olimme kumpikin nuoruusvuosinamme ekologisorientoituneita piilohippejä. Halusimme vain viljellä ja varjella. Elää niin, että omalta osaltamme mahdollisimman vähän lisäämme lahjaksi saadun pallon taakkaa. Se oli työntäyteistä idealismia, joka ei ollut ostettavissa.
Alusta on kulunut yli neljännesvuosisata ja pellot on yhä luomuviljelyssä. Vuosien myötä luomukummallisuus on vain muuttunut kaikkien silmissä tavallisuudeksi.
Meillä tahti hidastuu ja idealismin tilalle hiipii laiskuus, mutta perusajatus on sama. 

Tästä vuodesta tulee nyt erillainen.
Tulee kylmin kesä.
Siinä on pieniä tupsuja. Peruna on mullattu vain kerran, kun normaalisti kesä-heinäkuun vaihteessa kasvuston sekaan ei enää koneilla pääse.




Porkkana on alusta asti ollut pääkasvi perunan ohella. Keskimääräisenä kesänä harsot olisi viikko sitten poistettu ja rikkakasvisota aloitettu. Tänä vuonna kyntöaura nosti tästä vielä toukokuun lopussa jääkokkareita. 



Punajuuri ja palsternakka ei näytä sen lohdullisemmille. Kuvasta tuskin näkee taimia. Ne on aina olleet vähän semmosia täytekasveja, niin ei haittaa vaikka eivät kasvaisikaan. Kyllä sieltä kuitenkin sen verran tulee, että itselle saadaan.




Harson alla kasvaa lanttua. Jos sää pysyy kohtuullisena on sillä vielä aikaa kasvatella itseään.



Siinä oli ne tärkeimmät.
Sata vuotta sitten, silloin kun leipä oikeasti pellolta tuli, näin kylmä kesä tietäisi tiukkaa talvea. Nytkin se tarkoittaa, ettei talvella ole paljoa myytävää, mutta ei meille silti kuinkaan käy. Vaikka eihän sitä teidä, jos syksy tekee ihmeitä. 




Hansu tarkasteli hattu kourassa tiluksiaan.



torstai 13. heinäkuuta 2017

Arkeen asettuminen


Suunnilleen neljä viikkoa on kesälomaa jäljellä, siis lasten lomaa. Pyörillä kulkeville lapsille olemme varanneet tilapäishoidosta vielä muutaman päivän, joten jotain pientä olisi mahdollista kehitellä.
Toisaalta matot odottavat pesua ja talo on vasta puoliksi maalattu. Suomen kesä on ihan liian lyhyt kaikkeen siihen mitä aikoo.



Näin lomalla yhdeksän hengen tyytyväisenä pitäminen on paljon yksikertaisempaa, jos edes hiukan tietää mitä tekee.
Ensimmäinen helpottava asia on ruokalista.
Toinen elämän selkiinnyttäjä on Onnelin ruoka-aikojen mukaan rytmitetty päivä. 

Listojen laadinnalla on myös muita suotuisia vaikutuksia.
Jos väsyttää ja ajatus on yhtä suttua, niin kupillinen hyvää teetä ja pala tyhjää paperia auttaa. Tuleville päiville ruokia suunnitellessa olen tekevinäni jotain hyvinkin tärkeää ja tarpeellista, vaikka vain istun ja kirjoitan kastikkeiden nimiä eri ruutuihin.
Pieni hetki ja olo on kuin päiväunilta noustessa.

Listojen kaikkein tärkein tehtävä on pitää kiire pois ja antaa tilaa mukavimmille asioille.

  
Ennen kouluautojen tuloa ei tarvitse miettiä mitä sitä syötäisi. Neljän viikon ruokalista on siinä. Aamulla lapset yleensä syö leipää ja hedelmää. Kukin tahtonsa mukaan, paitsi pikkuiselle puuro.
Kaksi lämmintä ruokaa ja välipalat. Erikseen en suunnittele salaatteja, mutta niitä on. Tällä hetkellä kasvihuone pursuilee vihreää ja siitä nautitaan. Kunhan tomaattien posket punastuu, niin pidot sen kuin paranee.
Iltasella lapsille viimmeiseksi lämmin puuro marjojen tai hunajan kanssa. 
Helppoa, nopeaa ja kotoista.
Inspiraation iskiessä voi leikkiä gourment kokkia tai vain kääntyä kaupan pakastealtaan puoleen. Tilanteen mukaan ja hyvällä mielellä.
   



Valkoisten juhanusruusujen jälkeen tarjoilla vaaleanpunaista hempeyttä.