tiistai 29. joulukuuta 2015

                JOULUISIA KUVAMUISTOJA



 Titilia piparin teko puuhissa. Pipareissa tärkeintä on tuoksu, siitä jää yhdessä tekemisen muisto.

Useampaan kertaan nautittiin tuoksusta ja mausta ja  tekemisen ilosta.
Vaahtokarkit ei ehkä ole parhaimmillaan piparin päällä 


"Vilinää vilskettä, helinää helskettä pienten tiukujen....".
Jokainen koriste oli aseteltava moneen keraan ja useamman asetteljan toimesta ennen kuin hyvä.
Yöllä pikku-tonttujen nukkuessa isompi tonttu kävi hiukan tasapainottamassa kuusta.



Kaiken keskellä on hyvä muistuttaa, ennen kaikkea itseään sekä pikkuisen muitakin, mitä tämä kaikki aineellinen ja aineeton hyvä on. Kaikilla ei tänä jouluna ole ollut näin. Hyvästä saa nauttia ja olla siitä kiitollinen, mutta ei pitää itsestäänselvyytenä.



tiistai 15. joulukuuta 2015

LOMAMATKA  JOULUUN


Pikainen pyrähdys Pohjanmaalle hakemaan opiskelija jouluksi kotiin. Kahdestaan lähdettiin, Puoliso ja minä. Kotiin jäi isoja aikuisia lapsia hoitamaan pikkuiset, mummun ja eläimet. Mukava päästä pikkuiselle lomalle ja hetkeksi irti taallisesta arjesta.
Loma tuli ihan tarpeeseen. Ensimmäiset sata kilometriä mies ajo ja minä nukuin. Keskellä pimeää vaihdettiin vuoroja. Auton valot olivat aivan roiskekuran peitossa ja pienen mutkaisen tien näkyvyys sen mukainen. Maailma ympärillä oli säkkipimeä ja minua vain nukutti.
Viimmeisen satasen istuin taas vieressä nukkumassa. Puolisolla oli todella piristävää matkaseuraa. 


Perillä opistolla vastassa oli komeita juhlapukuisia nuoria. Joulupuuron jälkeen siirryimme kaikki Reisjärven kirkkoon joulujuhlaan. Vaalea kaunis pieni kirkko oli jokaista paikkaa myöten täysi nuorten vanhempia, sisaruksia ja muita joulusta nauttivia.

Kaikista kauneimpia siellä olivat opiston erityislinjalaiset. Enkeleiksi puettuina he johdattivat opiston kuorolaiset etummaisiin penkkeihin. Enkelit pääsivät omalle paikalleen lähimmäksi alttaria.
Oikean joulumielen löytymiseen ei muuta tarvittu.


Reisjärven kirkko odottamassa juhlijoita

Yöksi pääsin Kasvinkumppanin pikkuiseen tupaan yöksi. Kännykkä hiljaiselle ja tieto siitä, ettei kukaan yöllä herätä oli puolet lomaa. Kahden ja puolen vuoden aikana, jonka Tiuhti ja Viuhti on meillä asuneet kokonaisia öitä on ollut ehkä parikymmentä.
Joskus loma osuu juuri oikeaan kohtaan ja tekee erityisen hyvää.

tiistai 1. joulukuuta 2015

PIIPAHDUS LASTENPSYKALLA


Koko päivän on satanut silkkaa vettä. Hetki hämärien välissä on hyvin lyhyt.
Tämän päivän valoisin aika kului lastenpsykalla. Asiakkuutamme siellä jatketaan ja yritetään löytää juuri tähän hetkeen mahdollisimman sopiva terapia.
Käyntejä tulee olemaan ainakin kerran viikossa aina kesään asti. Minulle se tarkoittaa ankaria ajokilometrejä ja painavia luomia.  Kuitenkin lujasti uskon näistä käynneistä ja etekin terapioista olevan lapsille todellista hötyä. Ei tätä ajamista muuten jaksaisi.

Keskustelut ammattilaisten kanssa ovat toisaalta hyvin antavia, mutta tässäkin asiassa on toinen puoli. Minä, tavallinen äiti istun siinä heidän,vieraiden arvioitavana. Kukin muodostaa mielipiteensä minusta kasvattajana ja ihmisenä. Onko minun arvot heidän arvojaan, vai meneekö ne juuri päinvastoin? Mitä he itsekukin ammattinsa takana ajattelevat? Kaikki tuo tietoisesti tai tahtomatta vaikuttaa mielipiteeseen lasten asioista ja sopivista hoitokäytännöistä. Nämä jutut tulee niin syvältä sisimmästä, vaikka kuinka ammattilaisia ovat.
Minä olen vain äiti.

Tänä iltana valmistui wilhelmiinoja ja piparita. Kynttilöiden valoa ja asiaan kuluvaa musiikkia.
Tilaisuuden tullen kannattaa nauttia.