tiistai 1. joulukuuta 2015

PIIPAHDUS LASTENPSYKALLA


Koko päivän on satanut silkkaa vettä. Hetki hämärien välissä on hyvin lyhyt.
Tämän päivän valoisin aika kului lastenpsykalla. Asiakkuutamme siellä jatketaan ja yritetään löytää juuri tähän hetkeen mahdollisimman sopiva terapia.
Käyntejä tulee olemaan ainakin kerran viikossa aina kesään asti. Minulle se tarkoittaa ankaria ajokilometrejä ja painavia luomia.  Kuitenkin lujasti uskon näistä käynneistä ja etekin terapioista olevan lapsille todellista hötyä. Ei tätä ajamista muuten jaksaisi.

Keskustelut ammattilaisten kanssa ovat toisaalta hyvin antavia, mutta tässäkin asiassa on toinen puoli. Minä, tavallinen äiti istun siinä heidän,vieraiden arvioitavana. Kukin muodostaa mielipiteensä minusta kasvattajana ja ihmisenä. Onko minun arvot heidän arvojaan, vai meneekö ne juuri päinvastoin? Mitä he itsekukin ammattinsa takana ajattelevat? Kaikki tuo tietoisesti tai tahtomatta vaikuttaa mielipiteeseen lasten asioista ja sopivista hoitokäytännöistä. Nämä jutut tulee niin syvältä sisimmästä, vaikka kuinka ammattilaisia ovat.
Minä olen vain äiti.

Tänä iltana valmistui wilhelmiinoja ja piparita. Kynttilöiden valoa ja asiaan kuluvaa musiikkia.
Tilaisuuden tullen kannattaa nauttia.