lauantai 2. tammikuuta 2016

   KEHTAAMISIA



Pienenä tyttönä ajattelin, ettei aikuisia hävetä. Uskaltavat puhua kenelle vaan, paitsi ehkä presidenteille, mutta se tilaisuus harvoin tulee.
Tässä nyt mietin mitä tapahtuuisi, jos blogini olisi julkinen?
Kirjoitettavaa kyllä olisi, jos sen ymmärrettävästi osaisin sanoiksi saattaa ja lauseiksi laittaa. Mitä naapurit sanois, entä puoliso? Häpeäisivätkö lapset?
Kenellä tässä eniten on kehtaamista?

Nyt tiedän, että aikuiset ne vasta kehtaamattomia ovat.

Onnekseni tunnen ja tiedän ihmisiä, jotka kehtaa. Laittavat itsensä alttiiksi, ihan tietoisesti ja hymyssä suin. Mahtavia rohkeita, elämää pelkäämättömiä tyyppejä.
Suuremmoisia.
Arvojen ja ideologiansa puolesta.

Ei minusta semmoista tule, mutta sanottavaa kyllä on.

Ja jostain se kehtaaminen on aloitettava, niin olkoon sitten tämä blogi.

                               Siis tervetuloa kylään meille!