tiistai 28. kesäkuuta 2016

   JUHANNUS  MENI  JO


Tänä vuonna juhannussää oli juuri sopiva. Aurinko paistoi, mutta ei kuitenkaan liian kuumasti ja tuulta oli sopivasti pitämään hyttyset pois. Kahden pyörätuolin kanssa elämysmatka omalla pihalla voi olla elämys kaikille. Ruusut oli parhaassa kukassa ja mustaherukat tuoksui herkullisille.
  
Juhannusaattona saatiin "vieraita". Sitaati on tässä siksi kun virkansa puolesta vierailivat, vaikka ei se siltä tuntunut. Lomalainen ja Onneli olivat vierailun syy, mutta kaikki me saimme nauttia. Heitä keiden kanssa voi lapsistaan, niin biologisista kuin sijoitetuista ääneen puhua on todella harvassa.
Toki tässäkin kohdassa on tietty vaitiolovelvollisuus.



Toimintaterapeutin kassista löytyi paljon erillaisia pelejä. Onneli ja Hansu pelaamassa


Reipas lomapoika pääsi lentokoneeseen

Aivan käsittämättömän ihmeellistä, että lasten terapeutista on vuosien ja useamman lapsen myötä tullut ystävä. Saakohan näin sanoa? Ammatilaisena huippu ja ihmisenä paras mahdollinen.


Vähäistä hitauttakin Juhannuspäivään mahtui. Iltapäivällä aivan yllättäin iski vilu ja huono olo. Kahdessa minutissa nousi kuume ja jokaista luuliitosta kolotti. Semmoistakin, jota en tiennyt olevankaan.
Hetkisen mietin, että kuinkas nyt suu (ja kaikki muutkin paikat) pannaan. Nukkumakuntoon on saatava kuusi lasta, kaksi pyörtuoleistaan ja neljä omin voimin toimivaa. Tai toimimatonta, jos sille päälle sattuvat, mikä vielä pahempi. 
Hetken huilauksen ja Burana jälkeen jokainen oli siliteltynä pedissään.

On menossa taudin neljäs ja toivottavasti viimeinen päivä. Ympäristö sisällä ja ulkona näyttää hyvin huolestuttavalta. Asioiden ja tavaroiden paikalleen saamiseksi ja pahimpien länttien poistamiseksi tarvitaan keskimääräistä suurempi virtapiikki.
Eiköhän se sieltä ole tulossa...., joskus kuitenkin