keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

3. päivä

Tämä olikin tuulien päivä.
Nämä tuulet ovat syntyneet kauan sitten siellä minne en pysty näkemään. Voin vain kuvitella asioita ja aikaa taaksepäin. Eivät nämä mitään kesätuulia ole, jotka joutessaan päivänkakkaroita keinuttaa. Näistä kasvaa oikeita myrskyjä, joita mikään ei tunnu hallitsevan. Suuria tuulia, ne eivät tiedä mistä tulevat tai minne ovat matkalla.

Myrskyisinä päiviänä minun tehtävä on jaksaa tukevasti seistä. Ainoastaan seistä ja olla siinä. Jaksettava nojata tuulta vasten ja uskottava pahimmankin puhurin puhjenneen vain tyyntyäkseen.
Ja minä seison ottaakseni lopulta syliin.
"Ei mitään hätää, kaikki on hyvin."