perjantai 1. heinäkuuta 2016

 Onnelin elämää 


Nyt alkaa Onnelin elämässä erittäin mielenkiintoinen kokeilu.
Onnelin vakituinen vieruskaveri on limaimu, jota tarvitaan ainakin päivittäin ja huonopina aikoina ihan jokaisen ruokailun jälkeen. Imun on oltava aina ladattuna ja käden ulottuvilla.
Itse imulaite ei ole ongelma, vaikka ei varsinainen sisustuselementti tai silmänilo olekkaan. Huolena on Onnelin erittäin runsas limaisuus ja kohtalokkaan kuuloiset yskänkohtaukset. Tyttösen energiasta menee hyvin suuri osa pelkkään hengittämiseen ja liman liikutukseen.
Yhdestäkään yskänpuuskasta selviäminen ei ole Onnelille itsestäänselvyys. Jokainen on taistelu, tähän asti voitettu sellainen.

Kauan on tiedetty ja kokemuksella todettu lehmänmaidon lisäävän limaisuutta. Onnelin nykyinen ravintoliuos on lehmänmaitopohjaista, vaikkakin synteettistä. Tässä liuoksessa on riittävästi kuitua ja kaloreita, jolloin annosmäärät pysyvät kohtuullisen pieninä ja ruokintakerrat mahtuu hyvin päivään.

Onnelin tilannetta sairaalareissun aikana pohdittiin ja päätettiin kokeilla soijapohjaista ravintoa, jossa ei ole yhtään lehmänmaitoa.
Uusi tuote on vähempi kalorista, joten päiväannos puolitoistakertaistuu ja on siirryttävä viiteen ruokintakertaan vuorokaudessa.

Sitten vaan laskemaan. Ruokaa menee tunnissa 100mll ja annos on 175mll kerta. Kun ruokintakertoja on viisi, niin miten ruokinnan rytmitän ilman yösyöttöä?
Koulujen alettua on myös huomioitava koulukuljetusten aikataulut.
Kuka laskisi?

Nyt kokeilun toinen kokonainen päivä on illassa ja hyvin on mennyt. Onneli tuntuu kestävän muutoksen hyvin, vaikka sairaalan ravintoterapeutti varoittelli. Heidän kokemuksensa mukaan Onnelilla vie kauan tottua ruuan muutoksiin. Toisaalta nyt on vasta toinen kokonainen päivä, jotta eipäs vielä hihkuta.
Huomenna aion taas hiukan lisätä soijaa ja vähentää maitoa. Kymmenen millin vähennys tarvitsee viidentoista millin lisäyksen, eli 80mll maitoa ja 60mll soijaa. Kun desi menee tunnissa, niin tippumiseen kuluu melkein puolitoista tuntia. Luulisin Onnelin pystyvän syömään kerralla tuon määrän. Viides ateria on lisättävä sitten, kuin siltä näyttää.
Se, ettei pärjää, tarkoittaa kunnon yskimis-ja oksentelukohtauksia kesken ruokailun. Silloin menee hyvät eväät hukkaan.

Nyt vaan ihan täysillä toivotaan tämän onnistuvan ja tekevän Onnelin elämästä rahtusen mukavampaa.