sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Entä jos hän ei kestäkkään matkaa. 


Ei edes tätä pientä reissua. Turvattomuus ja elämän epäjärjestys vie ajatukset mukanaan, eikä mistään saa otetta. Ahdistus kulkee hänen mukana kuin varjo. Aina sitä ei näe, mutta unohtamaankaan ei pysty.

Autossa istuminen vaatii voimia. Reilu tunti ajoa ja sitten taukojumppaa.

Huomiota ja hoivaa.
Syömistä. Ruoka tuo turvan ja varmuuden. Mistä ja mihin? Sitä en tiedä. Tuskin hän itsekkään tietää, mutta syöminen helpottaa.

"Hei, täällä Anna. Mitä sää teet?"  "Hei, täällä Elsa, Syön puuroo."  "Nii määki syön."
Tähänkin pikkureissuun mahtui pieniä iloisia asioita, joista voi onnellisia muistoja rakentaa. Uimista, eväitä levähdyspaikoilla, toinenkin jätski samana päivänä. Pieniä suuria asioita.




Vaikka välillä on takkuista, ei saa antaa periksi. Pieniä haasteita pienin askelin. Vähitellen pikkureissut kasvavat ja koko maailma odottaa valloittajaa. Silloin nämäkkin taistelut ovat muuttuneet vahvuudeksi ja voittajan hymyksi.


Ei ole kotijoukot sillä aikaa laiskotelleet.