lauantai 16. heinäkuuta 2016

                 Sadekautena


Alkoi Suomen viides vuodenaika, nimeltään nihku. Vettä sataa säännöllisen epäsäännöllisesti ja silloinkin kun ei sada, ilmankosteus hellii talven kuivattamia poskia. Kaikkialla on nihkeää. Aurinkovarjot ja muut turhakkeet saa rauhassa palauttaa varastoon. Elokuussa, luulen minä, kun koulut alkaa voimme jälleen nauttia auringosta.

Kauniilla ilmalla lapsoset viihtyvät ulkona. Toisesta ovesta tulevat sisään ja toisesta samantien ulos. Käyvät vain tarkistamassa onko äiti olemassa tai poikkeavat kertomassa mitä toiset tekee. Luultavasti itse ovat juuri tehneet samaa. Tällä tavalla me vanhemmat pysymme hyvin ajantasalla pihan tapahtumista. Jos pitkään on hiljaista eikä kenelläkään ole asiaa, silloin on syytä huolestua.

Kuten arvata saattaa olen surkea sadesää äiti. Nämä lapset eivät kauaa kestä toimettomuutta. Jos ei muuta, niin toisten pikkuinen ärsyttäminen luo säpinää ja purkaa ylimääräisiä virtavarastoja. Viimeistään tähän kohtaa on aikuisen hyvä keretä luovilla ja lasta kehittävillä ideoillaan.

Sadesää on kuin luotu siivoukseen, ainakin aikuisten mielestä. Lapsilla ei tahdo hermot riittää kovin isoon hommaan. On keksittävä muuta.

Hansu auttaa isoa siskoa imuroinnissa

Nopeasti esille pelit ja pensselit. Kaikkea mahdollista mitä voi leikata ja liimata. Askarteluun sopivaa tavaraa ei koskaan voi olla liikaa,sillä luovuus tarvitsee materiaalia.




Jos sade ei vaan ota loppuakseen on turvauduttava konevoimaan.
Se viihdyttää aina ja varmasti.


Hansu pelaa.

Hansulle sopivat pelit on vielä etsinnässä. Tuntuu, että kaikki "sopivat" tarvitsevat avustajan ohjaamaan pelaamista. Sekin on hyvä ja uuden oppimista, mutta tarvitaan myös pelejä oman itsensä viihdyttämiseen. 
Aina ei vain ole mahdollista asettua viereen ohjaamaan.
Onneksi on olemassa Muumit, jos muu ei auta.


Kasvomaalausta
              ....onneksi on olemassa siskot....


Tyytyväisen elämän perusta on tietenkin maukas kieli ja kylläinen mieli.