torstai 28. heinäkuuta 2016

Viikonlopun  ruokavihje


Olenkohan ihan ikivanha kun muista tällaisen radio-ohjelman, ainakin sen nimen.
Kuuden viikon kauppa-autoilun jälkeen oikeassa ruokakaupassa shoppailu tuntui ihan kivalta.
Kymmenen metrin juustohyllystä ihan itse valitsin sen saman paketin, minkä aina kauppa-autostakin otan. Vihanneksia ja hedelmiä keräsin kärryn pohjan täyteen.  Lihan ja kalan otin palveltuna tiskiltä.
"Ja vielä tämä," huokasi kassahenkilö, kun viimmeisen purnukan kassasta piippasi. Seitsemän kassia raahasin autoon.

Joko pitää huolestua?
Kaiken mitä ilman en tule toimeen tuodaan kerran viikossa autolla pihaan.
Eikö sen pitäisi riittää?
En nyt millään hyväksy sitä, että pitkästä aikaa pelkkä kaupassa käynti ja tavallisten jääkaappi asioiden ostaminen tuottaa iloa. Se nyt ainakin on noloa.
Ostoskärryihin on lisätty jotain riippuvuuttaa lisävää ainetta, niin sen täytyy olla. (No ei vais)

Kotona puoliso osallistui auton tyhjennykseen ja tuumasi, että taisit käydä merta edempänä. Naapurikaupunkiin menin kun sopivasti pääsin. Tuli suuren maailman tuntua ja pienen pään tuuletusta.

Naapurikaupungin eräässä kaupassa on hyvin kirkasääninen kassaneiti. Varmasti mukava ihminen, mutta silti välttelen hänen kassaansa. Hän kantavalla kauniilla sopraanollaan kajauttaa: "Kolmesataakuusikymmentäkaksih euroahh."


Viikonlopuksi on tulossa lapsosia. Laskeskelin ruokaa tarvittavan kuudelletoista. En tosin tiedä kuinka kauan ovat, mutta tästä syödään niin kauan kuin riittää. Yksi tulijoista on viljaton ja kolme kasvissyöjää.
Hups, yksi on vasta imeväinen. Hänetkin laskin vahingossa lihansyöjiin.



Olisko tälläinen menu sopiva?
  -taimenta uunissa
   pinaattimuhennosta ja uusia perunoita
  -naudnjauhelihasta pihvejä
   kukka-ja parsakaalista sekä sipulista gratiini
   uusia perunoita
  -juustolla vuoratut broilerinfileet uunissa sekä kasvispihvejä     
   kaura-riisiä
  -tortillaan värkit
  -grillattavaa, jos sää sallii.
  -lomapojalle varasin jugurttia, joka pysyy lusikassa
  -dipattavaakin vähän mietin
  -ja smootieta menee litratolkulla

Viikonloppu aamuina lapset saa muroja ja kaakaota. Siitä ei hyvää seuraa, jos ne ostoskorista unohtuu.

Ihan tavallista kotiruokaa ja melko nopeasti. Pihan pensasmarjat kypsyvät vauhdilla ja salaa suunnittelin käyttäväni lapsirikkaan viikonlopun marjojen keruuseen.
Enkä muutenkaan mikään ravintoLoitsija ole, en ensinkän. Toki haluaisin olla syntymätaitava ja iloiten seistä hellan ääressä. Ruokalistoilla ja tällä muulla säätämisellä yritän saada itsestäni edes jonkinlaista emännöitsijää esiin.