maanantai 25. heinäkuuta 2016

Viimmeinen lomapäivä


Hupaisia tälläiset "lomat". Viidestä lapsesta yksi on poissa, jäljelle jää neljä. Arki on sitä samaa ja kuitenkin erillaista. Yhdenkin poissaolon huomaa ja usein ajatuksissa käväisen hänen luonaan. 

Onneli on meillä perhehoidossa. Se tarkoittaa uuden perheenjäsenen saamista puhelinsoiton, neuvottelujen ja tutustumisen kautta. Omat biologiset vanhemmat ja muut lähi-ihmiset pysyvät hoidettavan elämässä mukana, vain koti muuttuu ja välittäviä ihmisiä tulee lisää.
Hoidosta tehdään toimeksiantosopimus kunnan tai kuntayhtymän kanssa. Hoitaja saa palkkion, kulukorvauksen ja lomapäivät. Yhteiskunta saa säästöjä.
Tämä ei ole työ, vaan elämäntapa, josta maksetaan korvaus. Meille hyvin sopivaa tapa elää.
Juuri tällaisen loman vietimme.


Päivittäisen lomapostaustulvan tarkoitus oli muistuttaa asioista, joiden tekeminen Onnelin kanssa on hankalaa. Lista oli pitkä ja yhtä pitkä se taitaa olla edelleen. Onneksi mistään listoista tietämättömät Isot Lapset olivat vaunuretkemme aikana ahkeria ja tekivät paljon tarpeellista. Esimerkiksi mattojen pesu ja mummilan siivous olivat hommia, joita murehdin. Ne on nyt tehty ja paljon muuta. 
Kiitos siitä heille! (tuskin ne tätä lukee)
Mukava tulla kotiin kun tekemättömistä on poissa ollessa tullut tehtyjä. Kuin velat olisi muuttuneet saataviksi.  
   
Puskaparatiisi :)