sunnuntai 21. elokuuta 2016

Karviaishillo


Marjasouvi alkaa olla lopuillaan. Pihamarjat on poimittu ja pakkasessa. Viljelijän Ahkera Sisar poimi ja putsas meille pari sangollista mustikoita. On ne herkkua ja on se arvokas sisar. Isotlapset keräsi muutaman sangollisen, mutta varasivat marjat pääasiassa itselleen.
Meidän hillat, joita täällä valokiksi kutsutaan, jäivät suolle. Tällä suunnalla Suomea ei niitä paljoa ollut tai me ei oikeita soita tunneta. Ehkä oltiin vain liian laiskoja.

Pääelinkeino pellossa haittaa marjastusta, mutta ei auta. Viljelykset on tehtävä ajallaan, muuten ei kannata tehdä ollenkaan. Jotakin vuosia sitten, kun vielä kitkettiin, oli selkä loppukesästä niin poikki, ettei marjastus enää sujunut. Silloinkin Ahkera Sisar piti meidät marjoissa.Ämpärillisen karviaisia tein hilloksi. Ensimmäisen kuuden litran satsin tein sokeripussin ohjeen mukaan. Hukan vaniljaa lisäsin mausteeksi. Kauan sai keitellä ja hämmentää marjoja hajalle.

Toisessa satsissa oli marjoja enempi. Perkaamiseen kyllästyin ensimmäisen satsin kanssa ja nyt napsin pois vain kannat, en marjan päätupsua. Blenderin kannu täyteen karviaisia ja pari surautusta. Soseet kattilaan ja samat sokerit joukkoon. Tämä tuli nopeasti ja on kauniin sileää. Kaikki fiksut ovat heti tehosekoittmen keksimisen jälkeen tehneet hillonsa näin, mutta eivät ole kertoneet minulle kertoneet.






Jos joskus vielä tulee karviaishillon tarve, niin heti vaan soseeksi ja turha napominen pois. Se hyvä puoli kummankin pään perkaamisessa oli, että kerkesin usean Heli Laaksosen ohjelman kuunella/katsoa (yle areena). Niin mukavaa ajankulua, että melkein hain toisen ämpärillisen marjoja. En kuitenkaan. Käsivarsiaan kun katsoo, niin ei tee mieli mennä mihinkään.
Kamalia pikkejä oksat täynnä. Näyttää kun olisin kissan kanssa tapellu.

Sitäkin olen ihmetelly, miksi krassit ei tänä kesänä kasva.
Syy oli ympäristötekijöissä.