sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kohta alkaa koulut


"Kuinka monta yötä vielä?" Ekaluokkalainen laskee öitä ja äiti tehtäviä töitä. Jääkaapin viikkokalenterissa on magnettiukkeli kulkenut kohti koulun kuvalla varustettua keskiviikkoa.
Ennen ensimäistä koulupäivää on monta mietittävää asiaa. Onko kaikille reput, lenkkarit ja ehjät verkkarit. Valmiina pitää olla viisi koululaista.
Vielä enemmän valmiina pitäisi olla kaksi aikuista. Jos kouluautojen aikataulut menevät kuten viime vuonna, ne on tuossa navetan nurkalla samaan aikaan. Silloin kun hommat hyvin luonnistuu, istuvat lapset hyvällä mielellä oikeissa autoissa oma reppu kainalossa.
Lapsetko ne täällä jännittää?

Tällä hetkellä luottavaisin olen Hansun koulun aloituksesta. Hän on onnekseen saanut pitää saman, erittäin sopivan avustajan koko koulutaipaleen. Jotain tuttua ja turvallista pysyy silloin, kun kaikki muu koulussa muuttuu. Nyt kun Hansu vaihtaa uudelle opettajalle uuteen luokkaan, puhuvien oppilaiden joukkoon, tutun avustajan arvo kasvaa. Innolla ja toiveekkaana odotan Hansun puheen edelleen paranevan. Viime vuonna oli joku otollinen kausi ja tapahtui paljon edistystä.

Ekaluokkalaisia meillä on tänä vuonna kaksi. Se tarkoittaa tupla jännitystä ja moninkertaista sähellystä. Tuleva ekaluokka on pieni, mutta täynnä riemukasta energiaa. Onneksi koko koulu on pieni ja kaikki tuntevat toisensa.
Nyt lapset ovat vuotta vanhempia kuin eskarissa ja kesän aikana kasvaneen koululaisten mittoihin.
Ihana on katsella pienten koululaisten aitoa iloa ja innostusta, toi koulu mukanaan sitten mitä tahansa.

Koululaisen mittoja ja kasvamista toivon tapahtuneen myös neljäsluokkalaiselle. Ainakin vielä tämän vuoden hän saa jatkaa omassa koulussa, seuraavista ei tiedä. Neljäsluokkalaisen mielestä koulun aloitusta voisi siirtää. Tarkemmin ei kertonut milloin olisi sopiva aika, tuskin ihan kohta.


Vielä on pari päivää kesää ja pikkuallas täytettiin hyisenjäisellä vedellä. Se riitti ja hauskaa oli.
Tämä kaveri pääsi samalla vauhdilla altaaseen ja pois. Aika hyvä suoritus.