torstai 11. elokuuta 2016

Omaa aikaa



"Ajan hallinta on arvojen hallintaa", sanoi yksi asiaa ajatellut. Tuo lauseen voisi liimata jääkaapinoveen.
Arvonsa ja asenteensa on jokaisen määriteltävä itse. Oma aika ja tila on kuitenkin yksi perustarpeista, mutta mitä se tarkoittaa? Meille jokaiselle varmaankin hiukan eri asioita. Toinen tarvitsee työn, harrastukset, paljon sosiaalista elämää ja kultuuririentoja. Saman joku toinen saa sukkien parsimisesta tai pullantuoksusta. Eikö se pointti ole tässä juuri oman elämän hallinnan tunne?
Oli naapuri asiasta mitä mieltä hyvänsä, jos muuten siivosti elää.

Oman ajan olemassa oloa minulta joskus kysellään ja kyseenalaistetaan. Siitä kait tämä selittely. Kyllä, minulla on OmaaAikaa, nytkin. Se vain limittyy ja lomittuu tavallisen kotiarjen sekaan. Ne hetket täytyy poimia sieltä ja löytää asiat joista nauttii.

Yksi toimiva oman ajan lisääjä on tehdä välttämättömyyksistä harrastus.
Tavallisten päivien sitkeimmät taistelut ja turhautumiset olen käynyt hellan ääressä. Lähestulkoon joka päivä, kolmenkymmenen vuoden ajan(30,kyllä,luit oikein), olen nojannut hellaan ja hakannut päätäni liesituullettimeen. 

Eräänä päivänä päätin,  että alan harrastamaan ruuanlaittoa....(ok.,silti usein tökkii)
Ison perheen ruokkiminen on harrastus, joka helposti täyttää hyvälle harrastukselle annetut kriteerit.
"Se vie kaiken ajan, rahat eikä sitä opi koskaan täydellisesti."
  
Tänään jääkaapissa odotti nahistumistaan nämä.



Ja pihakierrokselta löytyi nämä
  


Ei muuta kuin harrastamaan.
Paraskali joutui kuuman höyryyn. Ryppyinen palsternakka, sipulit, porkkanat ja kyssäkaali pannulle ensin voissa kuullottumaan ja sitten veden ja juustojen alle kypsymään. Kermapurkin loppu ja basilika-persiljasilppu viimmeiseksi sekaan. 

Kaikesta lopusta syntyi salaatti ja kermaviiliin sekoitetuista yrteistä salaattikastike. Perunat oli Viljelijä hakenut valmiiksi.
Uskallan väitää, että yksinkertaisuudestaan huolimatta ateria oli herkullinen ja tyhjää lautasta katselessa olo kylläinen.



Jo porkkanoita pestessä ja sipuleita silitellessä dopamiinit täytti pään. Ravintoaineet voi napsia purkista, mutta hyvää mieltä ja tekemisen iloa sieltä harvoin löytyy. Niiden arvoa ei kannata väheksyä.