lauantai 6. elokuuta 2016

Terveiset marjatarhasta


Illat pimenee, sato kypsyy ja syksy saapuu. Sadekuurojen välissä on saatava marjapensaita tyhjäksi. Vadelmat ovat osittain ylikypsyneet, pudonneet ja palanneet takaisin elonkiertoon. Joka päivä onneksi kypsyy uusia. Aamuisin edelleen saan muutaman litran pakastimeen. 

Isot lapset ovat nyt kotona "lomalla" muutaman päivän ja heitä yritän puskiin motivoida. Talvella kotoa lähtiessä on mukava pakata mukaan pullo kotimehua.
Ponien uusi aitaus laajeni marjatarhan puolelle ja pensaita on nyt puolet entisestä. Tähän vuoden aikaan on helppo ymmärtää, että liika on liikaa, puskissakin. 
Nuorena äitinä haaveilin isosta marjatarhasta. Siitä riittäisi itselle ja ajan kuluessa kaikkien lasten pakastimiin. Yritystä on ollut, mutta taitaa haaveiluksi jäädä.

Pikkarainenkin keräsi sangon pohjallisen punaisia marjoja. Sitten oli palattava leikkeihin.


 Mehustamo perustettiin jälleen mummin keittiöön. Vuosien ajan se on ollut lasten ja muidenkin kannalta hyvä paikka. Ei ole tarvinnut varoa kuumaa mehua ja astiat on saaneet olla siinä mihin ne jättää. Lapsilta sinne on pääsy kielletty.
Mummin kannalta asian voi nähdä toisin.

Joskus olen pussittanut osan marjoista pakastimeen ja talven pakkasilla puuhellan lämmössä nauttinut mehustamisesta. Ei ole ollenkaan hullumpaa vähän fiilistellä ja lämpimän herukkamehun tuoksua levittää.

Niin kauan kun isotlapset ovat täällä on mummilan keittiö vallattu (ja sotkettu). Kun he poistuvat täytyy keksiä muuta. Ilman heitä ei tästä olisi mitään tullutkaan. Niin pitkäksi aikaa, kuin mehumaijan hoitaminen vaatii ei voi Onnelin luota pois olla.