maanantai 5. syyskuuta 2016

Perunannostoa


Tänä syksynä, vai pitäisikö sanoa kesän viimmeisinä päivinä, sadetta on saatu reilusti enemmän kuin normaalisti. Sademittariin kertyi vettä elokuussa yhteensä 155 ml, kun pitkän ajan keskiarvo on 75ml. On siis satanut kahden elokuun edestä ja sen pelloilla huomaa.
Lehdessä luki, että tämä kesä olisi ollut sateisin koko aikana, kun säistä on virallista kirjaa pidetty.
Peltoihmisä sateet ja poudat puhututtaa. Vaikka kaikkesi yrittäisit yksi ainoa raekuuro voi viedä koko vuoden palkan. Hymyile siinä sitten.

Ainoa asia, jolle jotain voi on asenne. Se hepottaa tai sitten ei. 



Aina kun sää ja tupatilanne sallii oisi mentävä ulos, sekä itsensä että ympäristön vuoksi. Pienetkin rapsuttelut näkyy ja suuria voi aina suunnitella. Se on vähän kuin lomalla olisi. Kaikkea ei kerkeä, vaikka saisi kaksi syksyä peräkkäin, mutta tarviiko. Olisko se sitten enää lomaa?
  
Pääelinkeino, eli perunan ja vihannesten nosto, vaatii nyt kaikki mahdolliset poutahetket. Silloin kun ne ajoittuvat aamupäivään, eli lasten kouluaikaan, voin osallistua, muulloin olen varattu.

Maire ei ymmärrä ensinkään tällaista touhua.
"Ajavat koko päivän peltoa edestakas.... Tassutkin ihan kurassa, kampaus pilalla ja hirvee väsy."



   "Tämäkin vielä! Ei suihkussa saa kuvata. Hirveen noloo, häpeen alastonta oloo." 

    
             Huomenna sama uudestaan, ellei sada.