sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kasvihuone elämää


Muutama päivä sitten keräsin kasvihuoneesta viimmeisen sadon. Punaiset tomaatit on jo melkein syöty ja vihreät saaneet punerrusta poskiinsa. On ne vaan niin hyviä, kuin joku olisi käynyt salaan sokeroimassa. Pastakastikkeeksi ajattelin laittaa, mutta ei ne kattilaan kerkeä. On kädestä suuhun meininki, aina jollakin poskessa pullottaa.  




Olen vakaasti päättänyt, että se oli nyt tässä. Tällainen (rötiskö)kasvihuone tällä paikalla on jalon harrastuksen irvikuva.
Aikoinaan ojanpenkalta napatut pienet kuusentaimet ovat kasvaneet oikeiksi puiksi ja varjostavat huonetta liikaa. Puista en raaski luopua, niin lähteköön kasvari.
Tänään lasten kanssa tehtiin loppusiivousta. Yhdessä raahattiin luurangoiksi muuttuneita kasveja ulos.
Vielä ei tullut ihan valmista, vaikka lapsoset hyviä puutarhureita ovatkin.



Apulaisia on joka lähtöön. Hanskat vei yksi ja toinen sotki kameran linssin. 



keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kun mummu mummua taluttaa


Alkuviikkon toimeliaisuuden jälkeen luulin viikonlopuksi elämän rauhoittuvan ja lomaolon astuvan taloon. Vanhana tarvitsen tasaisuutta.

Tilanpidon alussa äitini antoi meille vapaa-aikansa ja auttoi kaikessa missä pystyi. Hänen ansiostaan sain pitää käteni mullassa ja samalla hoitaa kasvavaa perhettä. Hänen ansiostaan lapset saivat kasvaa mummin kainalossa ja olla hänelle maailman tärkeimmät.





Syysloman aloitus viikonlopuksi suunnittelin kaikkea lapsilähtöistä ja keharikeskeistä. Lomapojan lomilla tehdään sitä mitä kahdella pyörätuolilla voi. Pieniä kivoja asioita. 
Nyt ne pienetkin olivat jäädä haaveeksi.
Lauantaina ja seuraavana yönä mummu tarvitsi tavallista enemmän apua. Sunnuntaina tuli puolisolta puhelu keittiöön. "Täällä me isonpojan kanssa nostetaan mummia takaisin keinustuoliin."
Kiireesti hätiin. Siellä mummi keinussaan istui ja tärisi. Vilttiin käärin ja silittelin, aivan shokissa raukka. Ei osannut sanoa oliko johonkin sattunut, eikä sitäkään kuinka kauan oli lattialla nostajaa odottanut. Muutaman tunnin kuluttua olo muuttui niin huonoksi, että päätimme siirtyä sairaalaan.
Mummille oli yön aikana noussut korkea kuume, mistä johtui kaatuminen ja sekavuus.
Vaikka vieressä asutaan, silti ei vahingon edelle keritty. Onneksi ei pahemmin käynyt.


Villiviikko rauhottui Mummin päästyä sairaalahoitoon ja Onnelin aloitettua maanataina syysloma hoitopaikassaan.
Tällekkin viikolle suunnittelin kaikenlaista. Piha olisi saatava talvikuntoon ja lapset voisi kastella kylpylän lämpimissä vesissä, mutta....maanantai iltana nousi kuume.....
Luulisi, että tähän ikään menessä olisin oppinut mitä liiasta suunnittelusta seuraa.

Nyt jo elämä hymyilee. Kyllä me vielä jostain se lomaolo löydetään.

  


lauantai 22. lokakuuta 2016

Viikkoraportti


Tämä viikko on yksi niistä, jonka muistaa vielä kun monet edelliset ovat jo unohtuneet.
Viikko alkoi reissulla Helsingin sairaallaan. Mitään kamalaa ei ole kenellekkään tapahtunut, vain lapsosella pieni operaatio ja kontrollikäynti. Alkuperäisen suunnitelman mukaan varasin aikaa yhden yön, mutta kaksi yötä siihen meni. Yllättävän muutoksen seurauksena tiistaista tulikin vapaapäivä. Pienestä pidetään sairaalassa niin hyvää huolta, että vähitellen ajatuksiin hiipi muutakin kuin lapsi ja reissuressi.

Lomailu vie voimia, joten ensin oli kunnolla tankattava.     
Jos mansikoilla vahvistettu pitsa ei saa ihmismieltä lomaoloon, niin mikä sitten?  



Lomaksi riittää se, että saa herätä vain itsensä takia. Itse saa päättää mitä tänään tekee. Ei ole myöhässä mistään, eikä kukaan muukaan ole. Aikataulu ja askeleet ovat kokonaan omani.
Kaikista parasta oli lomailla seurassa, joka ei välitä ja eniten välittää.



Kotimatka taksilla kesti puoli villasukkaa ja yhden torkahduksen.
Puoliso oli hoitanut osansa kotoa. Tähän vuodenaikaan yhdenkin peltopäivän hukkaaminen voi keväällä kostautua moninkertaisesti. Toivottavasti tämä ei ollut sellainen päivä.
Keskiviikkoilta on aina varattu Onnelin jumpparille, jonka tulon olin kokonaan unohtanut ja semmoselta täällä sitten näyttiki. Tuskin Puoliso oli imurille ajatusta suonut.

Keskiviikkoiltaan mahtui vielä yksi muutto. Eetu (10vk.) tuli taloon ja on kokonaan ihana.
     



Torstaina ei millään olisi raaskittu lähteä terapioimaan. Kotona odotti pieni koira ja yöksi juoksevaiset olivat menossa makuupusseineen koulun lattialle. Melkein liian jännittäviä asioita kumpikin.
Perjantaiaamuna lapset palasivat kotiin yhtä ainutkertaista kokemusta rikkaampana. Ensi talvena on uusi koulu ja uudet tuulet.
Tästä on nyt hyvä aloittaa syysloma!  


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Palaveripäivä


Taas on istuttu palaveeraamassa ammattilaisten kanssa. Parhaassa tapauksessa tällaisista puhetilaisuuksista saa mukaansa paljon ajattelemista. Joskus tuntee tulleensa kuulluksi, mutta toisinaan on olo ettei ammattikieli ja arki millään kohtaa. Silloin kun tajuaa katsovansa asioita ihan eri nurkasta olisi viisaamaa osata olla hiljaa. Heillä on suuri hienojen ammatilaissanojen varasto, joita heittelevät toisilleen. Minulla vain iltasaduista saadut sanat.
Ja he ovat oikeassa. Se nyt vain on fakta, joka pitää muistaa.
Toinen asia, joka on syytä pitää mielessä on se, että he oikeasti ovat ammattilaisia ja tahtovat hyvää. 

Uutena asiana tuli kuvataideterapia, johon en ole ennen tutustunut. Terapeutti kertoi omasta työstään ja esitteli terapiahuoneen. Siellä oli mahdottomasti kaikkea mistä tosi taiteilijat hullaantuu. Terapiassa saa tehdä kaikkea, mitä, miten ja mistä haluaa. Valmiiksikin kerkeää saada, kun terapian kesto on keskimäärin kolme vuotta.
Mielenkiintoinen tutustuminen.

Mikään ei sekoitettua mieltä selvitä niin hyvin kuin lounas sen toisen sekoitetun kanssa. Nopeasti pöytään pursuilevat burgerit. Kello käy ja aikataulu sakkaa, mutta harvinainen tilaisuus on pakko käyttää. Kiitos lastenhoitajille!




keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Porkkanan nosteluja


Tämän vuoden osalta se on nyt ohi, porkkanamaan sahaaminen. Joka vuosi iskee sama taantuma. Keskellä pelto vajoan lapsen tasolle, selkään sattuu eikä porkkanapenkit näytä yhtään vähenevän. Tuskastuttaa. Kun oikein väsyy fiksu aikuinen on vain pintaa, eikä aina sitäkään. Onneksi olo kestää vain seuraavaan kahvikupilliseen ja sinne aina jaksaa.
Taantumista huolimatta se on ihan mukavaa hommaa.

Tänä vuonna säät ovat nostajia suosineet. Tavallista on rämpiä litimärässä pellossa tai ajaa kilpaa talven kanssa.

Eräänä vuonna kävi näin.
Kunnon sadekauden jälkeen aurinko on aina yhtä kirkas ja taivas sininen. Turha sieltä on syyllistä etsiä, hymyilevät vain.
Porkkanasatoa ei tästä saatu, mutta saivatpa lapset hetken soudella. 



Eräänä lokakuisena aamuna lauma intiaaneja ryntäsi meidän makuuhuoneeseen. "Nyt heti tekeen meille liukumäkee!" Ei ollut viljelijä siinä vireessä, murahti ja veti peiton korviin.
  



Tänä vuonna oli hyvä aloittaa. 



Luomuna porkkana kasvaa ihan hyvin. Se vaatii vain hiukan erillaisia keinoja kuin tavanomaisten kasvatus. 


Porkkana osaa myös kukkia kauniisti. Jos ei pidä kukan askeettisesta asusta kaveriksi sopii melkein mikä vain värikäs, joka kulkiessa mukan tarttuu.








maanantai 10. lokakuuta 2016

Vakavahko kuumetauti

Sairaus on nyt alustavasti hoidossa, joten ei syytä huoleen.
Vaiva on ollut jo pitemmän aikaa kytemistilassa ja varsinainen akuuttikuume nousikin aivan yllättäin. 

Vanha kunnon paljon nähnyt Tyyne-koiramme sairastui äkillisesti ja jouduttiin viikonloppuna lopettamaan. Siinä syntyi yhden koiran vaje. Kolme koiraa yhdessä keittössä kuulostaa äkkiseltään paljolta, mutta kun niitä yllättäin onkin vain kaksi, on se liian vähän.

Tautini oli tavallista koirakuumetta ja käypähoitosuosituksen mukaan siihen on vain yksi lääke. Meidän lääkkeen pitää olla perheystävällinen ja tuottaa iloa myös riistaverisille nuorukaisille.
Päädyimme walesinspringlesspanieliin. Oikein suloiseen sellaiseen.
Viikon kuluttua haemme pienen vauvakoiran kotiin.

(kuva napattu netistä, en tiedä kenen. Ihania ovat)

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Punajuuren nostopäivä


Nyt oli ilmassa ensimmäisen kerran todella talven tuntua. Aamulla tuuli suoraan Siperiasta ja kylmä tunki joka koloon. Pakko oli vetää talvipomppa päälle ja pipo kunnolla korville.
Päivällä sai välikerroksia vähentää ja jättää pipon pientareelle.
Päivässä vähäinen punajuurisato oli ajettu laatikkoihin ja viety varastoon odottamaan rosollikautta. Punajuuresta ei voi koskaan tietää kuinka sen kanssa onnistuu. Joskus tulee koiranpään kokoisia juuria ja seuraavana vuonna kasvaa vain naatit.
Hyvää se kuitenkin on.


Nostoväelle tuli koneen päällä lämmin, mutta Viljelijälle oli välillä tulla tuskanhiki. Vanhaan koneeseen on osattava suhtautua kunnioituksella ja ajettava jakoavaimet taskussa. Ei tule suurena yllätyksenä, kun remonttihommiin joutuu. Toivottavasti kone kestää vielä sen ajan minkä mekin. Sitten saa ruostua rauhassa.  



Hyvät päiväkahvit (teet) auttavat toipumaan hajonneen koneen harmista.
Nopea, helppo ja herkullinen suklaakakku on aina varma lääke.


Suklaamurukakku
250g margarriinia
2,5dl sokeria
4 kananmunaa
3tl vaniljasoleria
4dl vehnäjauhoja
0,5 kaakaojauhetta
100g suklaata
1,5dl maitoa
2tl leivinjauhetta

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten joukkoon. Sekoita keskenään veniljasokeri, leivinjauhe, vehnjauho ja kaakaojauhe. Lisää vaahtoon.
Kuutioi suklaa ja lisää taikinaan maidon kanssa.
Kaada taikina tilavaan voideltuun ja korppujauhotettuun rengasvuokaan.
Paista 175asteessa 50-60minuuttia

tiistai 4. lokakuuta 2016

Sadonkorjuu osa 2.


Kodinkuvalehdessä oli herkullisen näköinen piirkanohje. Sen teimme.

Omena-puolukkatoscapiirakka

  4 munaa
3dl sokeria
250g voita
5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl kanelia
1dl maitoa

Päälle
6-8 pientä kotimaista omenaa
1,5dl puolukoita
2tl kanelia

Kuorrutus
100g voita
2dl sokeria
1dl kuohukermaa
200g mantelilastuja
2rkl vehnäjauhoja

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata voi. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja kaneli. Sekoita muna-sokerivaahtoon voisula, jauhoseos ja maito.
Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja levitä tasaiseksi levyksi.
Viipaloi omenat taikinapohjalle. Ripottele puolukat ja kaneli omenoiden päälle.
Paista piirakkaa 200-asteessa 20minuuttia
Valmista kuorrutus piirakan paistuessa.
Sulata voi kattilassa. Lisää muut aineet ja keitä keskilämmöllä sekoitellen noin viisi minuuttia. Varo pohjaanpalamista.
Ota piirakka uunista ja lusikoi kuorrutus sen pinnalle.
Jatka paistamista noin seitsemän minuuttia, kunnes tosca ruskistuu kauniisti. Anna piirakan jäähtyä ja leikkaa ruuduiksi. 



maanantai 3. lokakuuta 2016

Sadonkorjuumenu osa 1.


Kolmekymmentä vuotta olemme pieniä juhlia järjestäneet, sellaisia kotikekkereitä mitä joka talossa eteen tulee. Ensin ristiäisiä, sitten rippijuhlia, valmistumisia ja joskus jopa mutten-vaan-juhlia. (lasten synttäreitä ei nyt tähän lasketa)
Jokaikinen kerta etsin tarjoiluun ideoita ja ohjeita. Ja jokaikinen kerta se on yhtä hankalaa. Jos täällä asuisi viisas ja ymmärtäväinen emäntä parhaat ohjeet olisivat tallessa, käden ojennuksella otettavissa.
Semmoista ei siihen aikaan ollut tarjolla.
Tästä lähtien laitan parhaat ohjeet tänne. Epäonnistumisista olen ihan hiljaa.

Tällaista oli neljä tuntia ennen vieraiden saapumista. Kuvaa kun kaikki on valmista en kehdannut ottaa, vieraat olivat silloin jo paikalla. Tiedä mitä olisivat ajatelleet?




Pääruokana tavanomaisesti perunat ja soosi. Karjalanpaistilihat hain suoraan Peltomaan tilateurastamosta. Lihoille pitkä ja lempeä kypsennys juuresten ja sipulin kainalossa.
Suoraan tuottajalta haettu liha on ihan eri tuote kun markettiliha, vaikka sama "karjalanpaisti" lukee pakkauksessa.

Rohkeimmille kulinaristeille lukiolainen valmisti kyyhkyspataa. Tällä kertaa uutta sävyä ruokaan toi savujuusto ja kerma. Sopivat oikein hyvin linnun kaveriksi.

Ihan parasta oli kasvisgrattini, jota vielä maanantaina tarjoiltiin sekä lounaalla että päivällisellä. Porkkanaa, lanttua, punajuurta, palsternakkaa ja kukkakaalia, yhteensä noin kuusi kiloa.
Uunissa puoliksi kypsyneet kasvikset saivat päälleen hyvin juustoisen kastikkeen, joka maustettiin persiljalla ja timjamilla. Basilikaa koristeeksi.
      

Lisäksi salaatit, rosolli ja muutama hyvä juusto. Sekä tuoreet sämpylät.

Nyt aika taulunen oli erillainen kuin viimme vuonna, joten kaikkea mitä olisi halunnut ei vaan kerinnyt tai muuten kyennyt.
Kaksikymmentäseitsemän lautasta katettiin. Saatiin kylään iloinen, energinen ja sydämmestä tuttu perhe.
Mielenkiintoista ja erillaista tutustua uusiin ihmisiin kattamalla heille kotiinsa ruokapöytä.
Kiitos käynnistä!










lauantai 1. lokakuuta 2016

Kuhaa uunissa


Tänään teki mieli kalaa. Facebuukki tarjoili niin huolestuttavaa faktatietoa lohen kasvatuksesta, että kaupan kalatiskillä katse kääntyi kuhan puoleen. Onhan se huomattavasti hintavampaa kuin tarjouslohi, mutta silti. Nyt ei pysty.

Uunikuha

5 hyvän kokoista kuhafilettä voideltuun vuokaan
päälle suolaa ja
 mustapippurirouhetta
sekä sitruunan mehu
2 purkkia ranskankermaa sekoitettan reilusti tilliä ja kipataan kalojen päälle
Uuniin 200astetta ja 20 minuuttia.
Mukavan mietoa ja ihan syötävän hyvää.



Lisäksi kananmunakastike ja perunat. Salaattia ja porkkananviljelijän raastekulho.

Jälkkäriksi Omena-puolukkatoscapiirakka
Ohje suoraan uusimman Kodinkuvalehden (no.19) sivulta.



Tähän päälle herkullinen toscakuorrutus ja vielä noin seitsemäksi minuutiksi uuniin.
Tätä ei vieraille tarjota. Ei vaan säästynyt.

Sadonkorjuujuhla


Kun lapset kasvaa ja elämää muuttuu voi perinteitä myös muuttaa. Isot lapset ovat jo niin vanhoja, ettei heitä välttämättä enää saa jouluksi kotiin. Uhkaavaa kriisiä ehkäisemään päätimme luoda uuden perinteen. Vietämme syksyllä sadonkorjuujuhlaa, jolloin kulutamme aikaa hyvän ruuan ja toistemme ympärillä. Ainakin kerran vuodessa haluan kattaa heille pitkän pöydän, vaikka sitten olisivat joulun pois.
Viimmevuonna oli vain omaväki tai he kenet katsoin omaanväkeen kuuluvaksi. Kaikki kutsutut tulivat kuuliaisesti paikalle. 



Tänä vuonna juhlasta tulee hiukan erillainen. Saamme tutustuttavaksi tyttären sulhasen kotiväen. Pienimuotoiset kihlajaiset siis.
Mukavaa ja hiukan jännittävää saada tutustua uusiin ihmisiin. Jos ovat yhtä rentoja kuin poikansa, niin tiedossa on mukava päivä.
Tervetuloa!

Nyt on aika kääriä hihat ja putsata kameran linssi. Seuraavan postauksen aihetta ei tarvitse edes arvuutella.
Savulohipiirakkaa vähän välipalaksi.