sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Palaveripäivä


Taas on istuttu palaveeraamassa ammattilaisten kanssa. Parhaassa tapauksessa tällaisista puhetilaisuuksista saa mukaansa paljon ajattelemista. Joskus tuntee tulleensa kuulluksi, mutta toisinaan on olo ettei ammattikieli ja arki millään kohtaa. Silloin kun tajuaa katsovansa asioita ihan eri nurkasta olisi viisaamaa osata olla hiljaa. Heillä on suuri hienojen ammatilaissanojen varasto, joita heittelevät toisilleen. Minulla vain iltasaduista saadut sanat.
Ja he ovat oikeassa. Se nyt vain on fakta, joka pitää muistaa.
Toinen asia, joka on syytä pitää mielessä on se, että he oikeasti ovat ammattilaisia ja tahtovat hyvää. 

Uutena asiana tuli kuvataideterapia, johon en ole ennen tutustunut. Terapeutti kertoi omasta työstään ja esitteli terapiahuoneen. Siellä oli mahdottomasti kaikkea mistä tosi taiteilijat hullaantuu. Terapiassa saa tehdä kaikkea, mitä, miten ja mistä haluaa. Valmiiksikin kerkeää saada, kun terapian kesto on keskimäärin kolme vuotta.
Mielenkiintoinen tutustuminen.

Mikään ei sekoitettua mieltä selvitä niin hyvin kuin lounas sen toisen sekoitetun kanssa. Nopeasti pöytään pursuilevat burgerit. Kello käy ja aikataulu sakkaa, mutta harvinainen tilaisuus on pakko käyttää. Kiitos lastenhoitajille!