keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Porkkanan nosteluja


Tämän vuoden osalta se on nyt ohi, porkkanamaan sahaaminen. Joka vuosi iskee sama taantuma. Keskellä pelto vajoan lapsen tasolle, selkään sattuu eikä porkkanapenkit näytä yhtään vähenevän. Tuskastuttaa. Kun oikein väsyy fiksu aikuinen on vain pintaa, eikä aina sitäkään. Onneksi olo kestää vain seuraavaan kahvikupilliseen ja sinne aina jaksaa.
Taantumista huolimatta se on ihan mukavaa hommaa.

Tänä vuonna säät ovat nostajia suosineet. Tavallista on rämpiä litimärässä pellossa tai ajaa kilpaa talven kanssa.

Eräänä vuonna kävi näin.
Kunnon sadekauden jälkeen aurinko on aina yhtä kirkas ja taivas sininen. Turha sieltä on syyllistä etsiä, hymyilevät vain.
Porkkanasatoa ei tästä saatu, mutta saivatpa lapset hetken soudella. 



Eräänä lokakuisena aamuna lauma intiaaneja ryntäsi meidän makuuhuoneeseen. "Nyt heti tekeen meille liukumäkee!" Ei ollut viljelijä siinä vireessä, murahti ja veti peiton korviin.
  



Tänä vuonna oli hyvä aloittaa. 



Luomuna porkkana kasvaa ihan hyvin. Se vaatii vain hiukan erillaisia keinoja kuin tavanomaisten kasvatus. 


Porkkana osaa myös kukkia kauniisti. Jos ei pidä kukan askeettisesta asusta kaveriksi sopii melkein mikä vain värikäs, joka kulkiessa mukan tarttuu.