lauantai 22. lokakuuta 2016

Viikkoraportti


Tämä viikko on yksi niistä, jonka muistaa vielä kun monet edelliset ovat jo unohtuneet.
Viikko alkoi reissulla Helsingin sairaallaan. Mitään kamalaa ei ole kenellekkään tapahtunut, vain lapsosella pieni operaatio ja kontrollikäynti. Alkuperäisen suunnitelman mukaan varasin aikaa yhden yön, mutta kaksi yötä siihen meni. Yllättävän muutoksen seurauksena tiistaista tulikin vapaapäivä. Pienestä pidetään sairaalassa niin hyvää huolta, että vähitellen ajatuksiin hiipi muutakin kuin lapsi ja reissuressi.

Lomailu vie voimia, joten ensin oli kunnolla tankattava.     
Jos mansikoilla vahvistettu pitsa ei saa ihmismieltä lomaoloon, niin mikä sitten?  



Lomaksi riittää se, että saa herätä vain itsensä takia. Itse saa päättää mitä tänään tekee. Ei ole myöhässä mistään, eikä kukaan muukaan ole. Aikataulu ja askeleet ovat kokonaan omani.
Kaikista parasta oli lomailla seurassa, joka ei välitä ja eniten välittää.



Kotimatka taksilla kesti puoli villasukkaa ja yhden torkahduksen.
Puoliso oli hoitanut osansa kotoa. Tähän vuodenaikaan yhdenkin peltopäivän hukkaaminen voi keväällä kostautua moninkertaisesti. Toivottavasti tämä ei ollut sellainen päivä.
Keskiviikkoilta on aina varattu Onnelin jumpparille, jonka tulon olin kokonaan unohtanut ja semmoselta täällä sitten näyttiki. Tuskin Puoliso oli imurille ajatusta suonut.

Keskiviikkoiltaan mahtui vielä yksi muutto. Eetu (10vk.) tuli taloon ja on kokonaan ihana.
     



Torstaina ei millään olisi raaskittu lähteä terapioimaan. Kotona odotti pieni koira ja yöksi juoksevaiset olivat menossa makuupusseineen koulun lattialle. Melkein liian jännittäviä asioita kumpikin.
Perjantaiaamuna lapset palasivat kotiin yhtä ainutkertaista kokemusta rikkaampana. Ensi talvena on uusi koulu ja uudet tuulet.
Tästä on nyt hyvä aloittaa syysloma!