perjantai 30. joulukuuta 2016

Luistelukelit ja Rosollisalaatti




Pakkasta on ollut riittävästi, että pellon päähän noussut vesi on jäätynyt ja muuttunut luistinradaksi. Lapsosille iso ilo.....ja äidille myös.



Vielä hetki jouluista ruokapuhetta.
Vähän juhlavampiin tarjoiluihin kaipasin uutta erillaista salaattia, sellaista joka kasvissyöjillekkin käy. Jotain kevyen vihersalaatin ja kunnon ruokasalaatin lisäksi. Tämä uusi tuttavuus on siihen kohtaan oikein sopiva.


Rosollisalaatti

Etikkapunajuuria
Porkkanaa keitettynä
Omenaa
Avokaadoa
Punasipulia ohuina renkaina
Fetaa
Oliiviöljyä loraus
Mustapippuria pari rouhaisua

Kaikki nätisti suuressa kulhossa sekaisin. Fetajuuston on hyvä olla laadultaan melko pehmeää, sillon se sitoo rosollin hyvin yhteen. Suolaa ei kannata lisätä, jos feta on suolaista. 




Se on hyvää mikä kesken loppuu.


keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Vielä on joulua


Voiko jouluun kyllästyä? Ei ainakaan ihan vielä.
Eilen otimme koko homman uusiksi kattauksineen kaikkineen. Kinkkukin oli yön uunissa.
Tällainen epäselvä käytös on hyväksyttävää ja jopa suotavaa sitten kun teitä mummoiksi kutsutaan. Esikoinen perheineen pääsi vasta nyt tähän mummolan joulua viettämään.

Koko aamupävän aikuiset yrittivät julistaa yleistä joulurauhaa, mutta ihan turhaan. Kahdeksan alaikäisen ylivoimaa vastaan on turha rimpuilla. Sillä energialla lämpenisi muutama pientalo.
   




Ruokailun jälkeen oli lahjojen vuoro. Tällä toisella kierroksella lahjottiin vain joulupukin ensimmäisestä vierailusta poissa olleet.
Nyt sai Hansu toimittaa pukin virkaa. Ihan mielellään lähti leikkiin mukaan ja hyvin totisena tehtävänsä toimitti.
Parta oli tälle pukille liikaa ja kauhea karva leuan alta oli otettava kesken pois. Hyvin lahjojen jako ilman partaakin onnistui.


Vilkkaan päivän päätteeksi kaikki saatiin ajoissa unten maille, yhtä mittarimatoa lukuun ottamatta. Siellä ne nytkin keräävät uutta virtaa, jonka voi taas huomenna surutta tuhlata. 

Onneksi meillä aikuisillakin on omat virrankeräys konstimme.


maanantai 26. joulukuuta 2016

Mutakakkua jälkkäriksi


Kun porukkaa on paljon on ruokkimisen oltava helppoa ja runsasta.
Tavallisen mutainen kakku on sellainen.

Mutakakku

200g voita
200g tummaa suklaata
4 munaa
2½dl sokeria
1tl vaniljasokeria
2/3dl vehnäjauhoja
½dl mantelijauhetta
1tl leivinjauhetta
1. Sulata voi ja suklaa tasaiseksi seokseksi miedolla lämmöllä ja anna jäähtyä hieman.

2. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi


3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne munasokeri vaahtoon varovasti käännellen

4. Lisää joukkoon hieman jäähtynyt suklaavoi sula varovasti

5. Paista halkaisijaltaan 24cm kokoisessa irtopohjavuoassa uunissa 200 asteessa 15-20min, sanoo Kinuskikissan ohje.
Meidän kakku oli kolminkertainen ja vuokakin sen mukainen

6. Nauti jäähtynyt mutakakku jäätelön kanssa.


sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Hansun Joulu 


Aloitin tämän vuoden jouluvalmistelut koulussa, niin kuin kunnon oppivelvollinen ainakin. Joulukoristeita ja leipomista siellä ja täällä.
Joulu on kädentaitojen aikaa ja sisukkaasta aherruksesta voi saada herkullisen palkinnon. Parasta on piparit, joita teinkin useamman satsin. Pipareiden puolesta joulu voisi olla useammin.


Hyvä on myös oppia oikea siivoustekniikka. Kaksin käsin imurista kiinni ja menoksi. Kaverin tarkka silmä valvoo, että kaikki koirankarvatupsut pääsevät imuriin. Joka hommassa tuki ja kannustus on tärkeää. Ihmisellä on hyvä olla sellainen kaveri. 


Ajankulua on syytä seurata.


Nyt aletan päästä itse asiaan. Kuusen koristelu on tarkkaa ja vaatii visuaalista silmää. Jokaisen pallon harteilta on karistettava vuoden pölyt. Pikkulapset auttoivat koristeiden kanssa. Onneli vahti, että kokonisuus on harmoninen ja kuusi pysyy pystyssä. 


Aattoaamuna saunan jälkeen pukeudutaan puhtaisiin.
Ruuan jälkeen tuli joulupukki. Viimmeinkin. Se oli unohtanut parran kotiin ja liian laihakin oli. Äänessä oli jotain tuttua. Vähän aloin epäillä koko touhua. Ei paljon naurattanut.

Jos tarkasti ajatelee, ei sillä lopulta ole merkitystä onko taru totta vai tosi tarua, kunhan palkinto on riittävä.
Mukavia lomapäiviä kaikille! Me täällä jatketan makeaa elämää.
T. Hansu




keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Vielä kerran taatelikakkua



 Yleensä taatelikakku ei ole suosikkejani, mutta tämä vei kielen mennessään. Yhden satsin olemme jo aiemmin tehneet, mutta muruakaan siitä ei enää ole. Joulukakuiksi oli tarkoitus tehdä. 
Lanttujen kiehuessa tein toisen taikinan samalla ohjeella kuin ensimmäisen. Eka kerralla taatelit olivat tummempia, niin kakuistakin tuli kauniimman värisiä. Nämä on vähän platkuja. Tarkistan kohta ovatko yhtä hyviä.
  


MEHEVÄ TAATELIKAKKU


200-250 g kuivattua taatelia (neliskanttinen levy)
2 dl vettä
200 g voita tai margariinia
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 dl kermaviiliä tai creme fraichea
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa

voita ja vehnäjauhoja/korppujauhoja kakkuvuoan jauhottamiseen

1. Murra taatelit pieniksi paloiksi ja laita kattilaan yhdessä veden kanssa. Keitä pehmeiksi ja ota kattila liedeltä. Lisää joukkoon voi ja anna sulaa taateleiden sekaan. Sekoittele seos pehmeäksi. Itse vatkaan seoksen lopuksi sähkövatkaimella kunnolla sekaisin.

2. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri ilmavaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon vaniljasokeri ja kermaviili. Sekoita sooda vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos taikinaan. 

3. Kaada taateli-voiseos kahdessa erässä muun taikinan sekaan ja sekoittele vielä tasaiseksi.

4. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun normaalikokoiseen 1,5 - 1,75 litran kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa uunin alatasolla, ylä/alalämmöllä, noin tunti. Kakku on kypsä, kun kakkuun painettuun tikkuun ei tartu taikinaa.

Kakku säilyy mehevänä jääkaapissa folioon käärittynä ja sopii hyvin pakastettavaksi. 


"Kolme yötä jouluun on..." tai kaksi ja puoli.




maanantai 19. joulukuuta 2016

Nyhdettyä kauraa


Jo toisen kerran yritin tuoda sivistystä keittiöön. Ensimmäinen kerta oli alkusyksystä epäkiitollisen kasviskastikkeen muodossa.  
Tänä viikonloppuna kaksi valistunutta kasvissyöjätärtä tuli kotiin. Ajattelin suoristaa lihansyöjä-äidin sädekehää ja tarjota heille herkullista nyhtökauraa.

Kokeilimme kuinka se istuisi tortillan väliin. 


 Pannulle ensin voita, kaurat, sitten tomaattimurska, ananas, chilimauste, pippuri ja suola.
Kasvikset toiselle pannulle. Eri sipuleja, paprikaa, kesäkurpitsaa sekä lopuksi auringonkukansiemeniä. Mausteeksi vain mustapippuri ja suola.
Kermaviileistä villit kastikkeet.
Pikainen tortillaruoka oli valmis.


Vieläkään ei ollut kaikki ihan kohdallaan. Arvostan tuotteen egologisuuttaa ja eettisyyttä niin paljon, etten anna periksi. Yritän vielä.
Pakkohan tämän on olla hyvää, kun presidentinkin pöytään kelpaa.

Perheen älymystö suhtautuu aina hiukan varauksella uusiin tuotteisiin. 




keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Leipomuksia


Jouluun kuuluu ehdottomasti maustekakkut.  
Uutena ohjeena otin Marttojen joulukirjasta Amorin maustekakun, jota terästin suklaarouheella. Aika pähkinäinen maku, joka varmasti vielä paranee kun muutaman päivän malttaa odottaa. Vaikka tein isomma satsin kerralla jaksoi toinen uunillinen hyvin odottaa vuoroaan.  



Yllättäin saimme banaaneja ison laatikollisen.
Osan banaaneista laiton siivuina pakastimeen, monta smootieihin sekä terttu tolkulla lettuihin ja kakkuihin.
Banaanikakuista en kauheasti välitä ja koitankin löytää ohjeista sen kaikista herkullisimman. En ole varma oliko tämäkään se paras, mutta kun annosta hiukan tuuna ja koristaa saa siitä mukavan. Ohje oli ensimmäinen, joka tuli Kotikokin sivuilta vastaan ja siihenkin kouralla suklaata lisäsin. Kirus kun oli.



Onko joulua ilman piparkakkuja?
Pipareiden leipominen, tekemisen tunnelma ja tuoksut tekevät joulun.
Olisi mukava ajatella, että  leipomishetkistä on jäänyt lasten mieliin mukavia yhteisien tekemisen muistoja, jotka sujuvasti siirtyvät seuraavalle polvelle.





Pipareita syntyi yhtä monenlaisia kun oli leipureitakin.

Kuvahaun tulos haulle piparkakku

lauantai 10. joulukuuta 2016

Ensimmäinen paketointi


Ensimmäinen vaihe oli mausteet ja muu leivontatilpehööri. Höörejä löytyi jos jonkinlaista, mutta nyt on leipoja joutunut hukaan. Kaikki mitä on leivottu on myös syöty. Jos tapaatte eksyneen leipojan, ohjatkaa hänet tänne. Kiitos!

Toinen pakollinen kohde oli siivouskomeron salaiset sopukat. Pullot ja purkit ovat huolestuttavan täynnä. Ihan kuin niitä ei olisi kukaan edellisen joulun jälkeen liikutellut. Missä siivooja?
Tärkeintähän on tunnelma ja heti tuli hyvä äiti olo, kun pesuainepulloista oli pölyt pyyhitty.
Se riittää tältä erää.



Illalla, hiljaisessa talossa, lasten jo nukahdettua tein sitä, mitä joulukuun öinä tehdään. Silloin autetaan joulupukkia. Kaivelin piilojani ja löysin pikkuisille paketoitavaa. Isomille joulupukki tuo ainakin sukkiin kääriytynyttä suklaata. Saavat isotkin jotain, edes syömistä suruun.

















Tänä vuonna hoidan lahjahankinnat netin kautta. Aikaa siihen saa käytettyä ihan yhtä paljon kuin oikeasti kaupoissa haahuilessa. Kierrellessä väsyy jalat, nyt istuinlihas.
Joku vuosi sitten teimme yhteisen ostosreissun ystäväni kanssa. Ystävän mies kysyi omaltani, kuinkahan kauan ostosreissussa menee aikaa. Puolisoni tuumasi, "vaimoni palaa tonnin kuluttua."
Liioitteli taas.



tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivää!


Kuvahaun tulos haulle itsenäisyyspäivän kynttilät

Äitini kertoo muistavansa päivän, jolloin tuntematon mies tuli tuomaan papalleni kutsua rintamalle. Koko pitäjä tyhjeni sopivan ikäisistä miehistä ja yhtenä päivänä kaikki vain jäi naisten ja vanhojen miesten harteille. Silloin olivat samalla viivalla talon oma poika ja köyhin muonamies.
Pienen tytön mieleen on jäänyt kuva, kuinka miehet yhdessä talon hevosella lähtivät. Ison talon ainoa poika ja mies, jolla oli vain kaksi kättä. Samassa talossa molempien perheiden turva, vaikka elämisen puitteet täysin eri maailmoista. Poika ei tiennyt kuinka muonamiesten tuvissa elettiin. Ei tiennyt kuurasta nurkissa eikä kurrista, jota sitäkään ei tarpeeksi saanut.
Yhtä vähän muonamies ymmärsi sitä arkea, mihin kuljettiin kauniiksi somistetun kuistin kautta.
Ainoa mitä he yhdessä ymmärsivät oli pellot, joiden turvin kummatkin selvisivät seuraavaan vuoteen.
Yhteisen asian vuoksi miehet lähtivät. Toinen palasi parin viikon kuluttua ja haudattiin ensimmäisten joukossa sankarihautaan. Pappani eli lähes seitsemänkymppiseksi, mutta tästä reissusta ei koskaan puhuttu.


lauantai 3. joulukuuta 2016

Porkkanapiirakka


Ennen kuin voi aloittaa joulun laittoa täytyy suorittaa muutama ennakoiva toimenpide. Ensimmäisenä inventoidaan leipomiseen liittyvät jutut sekä maustevarasto. Siivouksen tuloksena löytyi riittävästi luumuhilloa, vähän taateleita sekä piparkakkumaustetta ja muita pussin pohjia. Oikeat mausteet ovat tärkeitä joulumielen saavuttamiseksi.
Samalla kyseisiin laatikoihin palautui ryhti ja järjestys, joka pysyy seuraavaan leipomishetkeen asti. Joku ne aina sekoittaa.

Urakan päätteeksi on hyvä palkita itsensä tietysti leipomalla. 
Tämän hetken lemppariherkku on porkkanapiirakka.
Ohjeen otin "Kermaruusun"-blogista kauan sitten, eikä ole reseptiä tarvinnut vaihtaa. Piirakasta tulee juuri sopivan pehmee ja muhkee. Hyvin syötävän oloinen.
"Kermaruusu" on muutenkin yksi parhaista reseptivarastoista, joita on mukava nälkäisenä selata.
Kiitos sitä sinne! (tämä oli ihan ilmainen mainos)
Tälle herkulle kannattaa uhrata ajatus.



Porkkanapiirakka

5 kananmunaa
5 dl sokeria
2 tl soodaa
3 tl leivinjauhetta
5 tl kanelia
3 tl vanilliinisokeria
7½ dl vehnäjauhoja
2½ dl sulaa margariinia tai öljyä
7 dl porkkanaraastetta

Kuorrutus:
100g pehmeää voita
200g sulatejuustoa
400g tomusokeria
5 tl vanilliinisokeria
Pähkinärouhetta

Kuori ja raasta porkkanat hienolla terällä. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon. Lisää lopuksi rasva ja porkkanaraaste. Kaada leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteessa n.20 min.
Sekoita täytteen aineet keskenään ja levitä jäähtyneen pohjan päälle. Ripottele päällepähkinärouhetta.



torstai 1. joulukuuta 2016

   Arkiset kalapihvit 


Oikean kalan valmistaminen on vielä(kin) opettelua. Laiskuuttani ostan vain kalaa, mitä meidän pikkukylän kaupasta helpoten saa ja mistä lapset varmasti tykkää. Yleensä pakasteseitä tai lohta, joskus siikaa. Nuorena äitinä, parikymmentä vuotta sitten, kalakauppias ajoi pihaan noin kerran kuussa. Kyydissä oli samana aamuna merestä nostettua silakkaa ja kasvattamolta haettua lohta. Sisällä olevat kissat tiesivät milloin kauppias tuli. Saivat hervottomat hepulit ennen kuin me huomasimme mitään. Ehkä ne kuulivat silakan kutsun.
   
Kotiruokalistalle yritän laittaa ainakin kaksi kalaruokaa joka viikko ja koulussa saavat kolmannen. 
Tarjolla nyt yllätyksetöntä arjen perusruokaa.


Kalapihvit

800g kalaa, esim. sei
2 sipuli
2rkl vehnjauhoja
reilu 1dl korppujauhoja
reilu 1dl kermaa
suolaa tai herbamarea
paprikajauhetta, valkopippuria
ripaus sokeria
4tl tomaattipyrettä

Hienonna kala ja sipuli mössömassaksi vaikka sauvasekoittimella. Lisää jauho, korppujauho, kerma ja mausteet. Anna massan seistä hetken.
Paista pihivit voissa kypsiksi. Massa on löysää, niin sen voi nostella vaikka kahdella lusikalla paistinpannulle ja muotoilla vasta siinä.

Mummun mökkiin lähti suositusten mukainen viiden värin annos.