tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivää!


Kuvahaun tulos haulle itsenäisyyspäivän kynttilät

Äitini kertoo muistavansa päivän, jolloin tuntematon mies tuli tuomaan papalleni kutsua rintamalle. Koko pitäjä tyhjeni sopivan ikäisistä miehistä ja yhtenä päivänä kaikki vain jäi naisten ja vanhojen miesten harteille. Silloin olivat samalla viivalla talon oma poika ja köyhin muonamies.
Pienen tytön mieleen on jäänyt kuva, kuinka miehet yhdessä talon hevosella lähtivät. Ison talon ainoa poika ja mies, jolla oli vain kaksi kättä. Samassa talossa molempien perheiden turva, vaikka elämisen puitteet täysin eri maailmoista. Poika ei tiennyt kuinka muonamiesten tuvissa elettiin. Ei tiennyt kuurasta nurkissa eikä kurrista, jota sitäkään ei tarpeeksi saanut.
Yhtä vähän muonamies ymmärsi sitä arkea, mihin kuljettiin kauniiksi somistetun kuistin kautta.
Ainoa mitä he yhdessä ymmärsivät oli pellot, joiden turvin kummatkin selvisivät seuraavaan vuoteen.
Yhteisen asian vuoksi miehet lähtivät. Toinen palasi parin viikon kuluttua ja haudattiin ensimmäisten joukossa sankarihautaan. Pappani eli lähes seitsemänkymppiseksi, mutta tästä reissusta ei koskaan puhuttu.


2 kommenttia:

  1. Hahaa, nyt on nimetön kommenteissa. Täältä pesee :D

    Itsenäisyyspäivä on hyvä. Edes kerran vuodessa pysähdymme miettimään ja arvostamaan. Kyllä taas mietin näitä mielenosoittajia. Mitä jos heidät pistettäisiin kovassa pakkasessa etulinjaan. Itsenäisyys olisi kaukana. Suuta kyllä osataan soittaa.

    Meillä äiti kertoo "satua" elävästä elämästä. siitä kuinka saunan jälkeen naapuri tuli koputtamaan oveen ja tunti oli aikaa lähteä. Siitä, kuinka junasta syöksyttiin metsään, kun pommikoneet tulivat.... Niin elämme helppoa ja turvallista elämää. Osaisimmepa olla kiitollisia.

    VastaaPoista
  2. Kiitos nimettömästä!
    Kiitollisuus on vaalimisen arvoinen tunne.

    VastaaPoista