tiistai 18. heinäkuuta 2017

                Ulkoruokinnassa



Jos jokaisen aurinkopäivän huomioisi erikseen. Keräisi ne kun muistikat koriin, niin paistaisiko meidänkin lasten lapsuudessa aina aurinko?





Tänä kesänä ei ole kovin monta aurinkoista päivää kohdalle osunut. Olisiko kahtena tai kolmena päivänä lapset tuleet sisälle valittamaan, että ulkona on liian kuuma. Jäätelö on tunnetusti helppo ja nopein lääke kyseisiin vaivoihin, sekä kuumuuteen että valittamiseen. 
"Koittakaan nyt vaan nauttia. Huomenna taas sataa." Myötätunto on tiukassa.




Minun mielestä yksi kesän mukavimpia asioita on ulkona syöminen. Vaikka sitten portailla puuroa, jos ei muuta.

Nyt nautimme kattilaruokaa. Linssikeittoa.
Helppoa, yksinkertaista ja hyvää, suorastaan herkullista.
Ensin pyöritellään sipulit kattilan pohjalla runsaassa voissa. Sitte vaan sekaan muut vihannekset kypsymisjärjestyksessä. Minun makuui paprika tuo kulmaa ja kesäkurpitsa pehmeyttä. Pikkuisen chiliä pitää pirteänä. Kaikki muu menee siinä mukana.
Hiukan vettä, ei liikaa.
Melkein kypsien vihannesten sekaan hyvin huuhdellut linssit.
Kunnon kermalla sopivaksi keitoksi.
Mausteeksi mustapippuria, yrttimaustettua ruususuolaa ja kasvisliemikuutio, jos siltä tuntuu.
Kourallinen persiljaa kruunaa valmiin keiton.





Siinä se on ja sitä tuli paljon. Ensin syötiin ja taas syötiin ja sitten se loppui.



Grillissä makkaraa ja salaattia jälkiruuaksi niille, jotka eivät osaa keitolla mahaansa täyttää.







sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Plantaasikierros



Pitkästä aikaa ihanan aurinkoinen kesäpäivä. Sen kunniaksi pääsette mukaan historialliselle "Uran kylmin kesä"-kierrokselle.
Jos ettet vielä tienneet, niin olimme kumpikin nuoruusvuosinamme ekologisorientoituneita piilohippejä. Halusimme vain viljellä ja varjella. Elää niin, että omalta osaltamme mahdollisimman vähän lisäämme lahjaksi saadun pallon taakkaa. Se oli työntäyteistä idealismia, joka ei ollut ostettavissa.
Alusta on kulunut yli neljännesvuosisata ja pellot on yhä luomuviljelyssä. Vuosien myötä luomukummallisuus on vain muuttunut kaikkien silmissä tavallisuudeksi.
Meillä tahti hidastuu ja idealismin tilalle hiipii laiskuus, mutta perusajatus on sama. 

Tästä vuodesta tulee nyt erillainen.
Tulee kylmin kesä.
Siinä on pieniä tupsuja. Peruna on mullattu vain kerran, kun normaalisti kesä-heinäkuun vaihteessa kasvuston sekaan ei enää koneilla pääse.




Porkkana on alusta asti ollut pääkasvi perunan ohella. Keskimääräisenä kesänä harsot olisi viikko sitten poistettu ja rikkakasvisota aloitettu. Tänä vuonna kyntöaura nosti tästä vielä toukokuun lopussa jääkokkareita. 



Punajuuri ja palsternakka ei näytä sen lohdullisemmille. Kuvasta tuskin näkee taimia. Ne on aina olleet vähän semmosia täytekasveja, niin ei haittaa vaikka eivät kasvaisikaan. Kyllä sieltä kuitenkin sen verran tulee, että itselle saadaan.




Harson alla kasvaa lanttua. Jos sää pysyy kohtuullisena on sillä vielä aikaa kasvatella itseään.



Siinä oli ne tärkeimmät.
Sata vuotta sitten, silloin kun leipä oikeasti pellolta tuli, näin kylmä kesä tietäisi tiukkaa talvea. Nytkin se tarkoittaa, ettei talvella ole paljoa myytävää, mutta ei meille silti kuinkaan käy. Vaikka eihän sitä teidä, jos syksy tekee ihmeitä. 




Hansu tarkasteli hattu kourassa tiluksiaan.



torstai 13. heinäkuuta 2017

Arkeen asettuminen


Suunnilleen neljä viikkoa on kesälomaa jäljellä, siis lasten lomaa. Pyörillä kulkeville lapsille olemme varanneet tilapäishoidosta vielä muutaman päivän, joten jotain pientä olisi mahdollista kehitellä.
Toisaalta matot odottavat pesua ja talo on vasta puoliksi maalattu. Suomen kesä on ihan liian lyhyt kaikkeen siihen mitä aikoo.



Näin lomalla yhdeksän hengen tyytyväisenä pitäminen on paljon yksikertaisempaa, jos edes hiukan tietää mitä tekee.
Ensimmäinen helpottava asia on ruokalista.
Toinen elämän selkiinnyttäjä on Onnelin ruoka-aikojen mukaan rytmitetty päivä. 

Listojen laadinnalla on myös muita suotuisia vaikutuksia.
Jos väsyttää ja ajatus on yhtä suttua, niin kupillinen hyvää teetä ja pala tyhjää paperia auttaa. Tuleville päiville ruokia suunnitellessa olen tekevinäni jotain hyvinkin tärkeää ja tarpeellista, vaikka vain istun ja kirjoitan kastikkeiden nimiä eri ruutuihin.
Pieni hetki ja olo on kuin päiväunilta noustessa.

Listojen kaikkein tärkein tehtävä on pitää kiire pois ja antaa tilaa mukavimmille asioille.

  
Ennen kouluautojen tuloa ei tarvitse miettiä mitä sitä syötäisi. Neljän viikon ruokalista on siinä. Aamulla lapset yleensä syö leipää ja hedelmää. Kukin tahtonsa mukaan, paitsi pikkuiselle puuro.
Kaksi lämmintä ruokaa ja välipalat. Erikseen en suunnittele salaatteja, mutta niitä on. Tällä hetkellä kasvihuone pursuilee vihreää ja siitä nautitaan. Kunhan tomaattien posket punastuu, niin pidot sen kuin paranee.
Iltasella lapsille viimmeiseksi lämmin puuro marjojen tai hunajan kanssa. 
Helppoa, nopeaa ja kotoista.
Inspiraation iskiessä voi leikkiä gourment kokkia tai vain kääntyä kaupan pakastealtaan puoleen. Tilanteen mukaan ja hyvällä mielellä.
   



Valkoisten juhanusruusujen jälkeen tarjoilla vaaleanpunaista hempeyttä.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Loman loppu


Viikon puolivälissä mietittiin mitä vielä kerkeäisimme tehdä.
Lauantaina lomailevat lapset palaavat kotiin ja tavallinen kotiarki alkaa. Aikaa olisi muutama päivä.
Siis nopeasti johonkin!




Jos säät olisivat suosineet asuntovaunu olisi ehdottomasti parkkeerattu veden äärelle. Kesäisessä kymmenen asteen lämmössä se ei nyt ensimmäisenä tullut mieleen. Näillä keleillä on muistettava pakata mukaan pipot ja hanskat.
Toki uikkaritkin oli mukana, koska niin kesällä kuuluu olla.

Kaksoset ja neiti A (11v) pääsivät reissuun Hansun jäädessä hoitamaan mummia ja yhtä isoa siskoaan. Hansu ei sellaisista matkoista nauti missä on paljon kävelyä, portaita ja epämääräisiä ruoka-aikoja.
  

Päätimme kokeilla Ähtärin eläinpuistoa ja kyläkaupan tivolia. Eläimet ovat kuulemma aktiivisempia viileällä säällä, jotta se on pipokelin hyvä puoli. Tivolissakin pärjää, kun pukee.



Päällimäisenä muistona lapsille jäi tietysti eläinpuiston karhut. Eläintenhoitaja tuli juuri samaan aikaan ruokkimaan karhuja ja vastaili lasten kysymyksiin.
"Mikä ton nimi on?"
"Miks se tekee noin?"
"Mikä sen nimi olikaan?"



Lähtökohtaisesti asuntovaunuloma kaupan pihassa ei voisi vähempää kiinnostaa. Joskus olen sen ehkä ääneenkin sanonut ja pitänyt moista touhua kummallisena, mutta ei se niin kamalaa ollut. Oikeastaan ihan mukavaa, käytännöllistä ja halpaa. Eihän siellä vaunussa ole tarkoituskaan majailla, vain syödä ja nukkua.



        Yllättävän hyvää sai näistäkin eväistä.
Nyt on hyvä aloittaa arki ja uuden loman suunnittelu.
Pikkuisia olikin jo ikävä.


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Synttärit


Uudenvuoden lupaukseni oli juhlistaa kaikkia mahdollisia juhlahetkiä jollain herkullisella, jota en ole ennen tehnyt. Arkinoomin tylsyystutkinnon kiitettävästi suorittaneena juhlien luominen on olevinaan kovin vaivalloista. Suurimman osa hyvistä tilaisuuksista olen "unohtanut".


Nyt ryhdistäydyn. Vuodesta on vielä puolet jäljellä.

Menneellä ensimmäisellä lomaviikolla juhli Hansu synttäreitään. Meidän kaksivuotias täytti kuusitoista.
Pikaisesti jäätelökaku keksipohjalla ja banaanikinuski täytteillä. Hansun lempikarkkeja koristeiksi.
Ulkoilmajuhlissa kakku alkaa nopeasti muuttaa muotoaan, eikä kauaa kauniina odottele.
Hyvää oli ja kaikki meni.




Tänä kesänä Hansulle on pitänyt keksiä kunnon tekemistä. Jotain pientä puuhaa sisällä istumisen ja hanskan pyörittelyn sijaan.
Kaikki, pienikin osallistuminen rauhoittaa ja saa hyvälle mielelle. Sama pätee meihin taviksiinkin, niin miksi ei sitten kehareihin.
Oikealla työllä olen osa yhteistä hyvää.





Hansu toivottaa ahkeraa kesää teillekkin!







perjantai 30. kesäkuuta 2017

       Vaunulomaa


Tänä vuonna meidän kesäloma alkoi juhannuksen jälkeisenä maanantaina ja päättyy tämän viikon lauantaina. Onneli ja pikkuinen poika pääsivät kahdeksi viikoksi tilapäishoitoon, jolloin meillä on mahdollisuus lomailla ja poistua kotoa. 
Hoitopaikka on tosi hyvä ja ihmiset siellä ihania.
Haluaakohan lapset enää kotiin palatakkaan?

Ensimmäinen lomapäivä meni  Onnelia ja pikkuista poikaa kuskatessa. Kahden viikon lomailua varten lomakotiin on vietävä runsas kuistillinen tavaraa. Nämä lapsoset eivät siirry huomaamatta talosta toiseen. Ehkä kaikki tarpeellinen tuli mukana, kun ei ole vielä perään soitettu.
Toinen lomapäivä meni huokaistessa ja huushollia oikoessa.
Kolmas päivä pakattiin lasten kanssa asuntovaunua. Pakkauslista on aivan ehdoton ja silti jotain aina jää. Lapsetkin tarvitsevat listan. Voivat siitä tarkistaa tarvitaanko mukaan kaikki palapelit ja kokonainen junarata.
Neljännen päivän iltana, kun Viljelijä oli viimmein saanut viimmeiset kylvöt tehtyä nytkähti vaunu liikkeelle.


Hyvin olemme vaunuillessa viihtyneet ja lapset jaksaa yllättävän hyvin. Jaksamista tietysti auttaa se, että me aikuiset olemme nyt vain heitä varten. Meistäkin se on mukavaa.




Äitinä ja isänä olemisen lisäksi olemme lomaillessa saaneet myös leikkiä mummua ja vaaria. Siinäkin hommassa viihtyy ihan hyvin.


Vähäiset lomapäivät on käytettävä tarkkaan. Tarkoitus on toisten lasten kanssa tehdä jotain sellaista, mitä kahden tuolin ja yhden imun kanssa ei pysty.
Loma jatkuu vielä.....



lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannuksena


Kevät säät ovat olleet vähintäänkin omituiset. Peltojen sulaminen ja muokkauskuntoon kuivuminen on kestänyt tosi kauan.

Peltomitoissa viljely ei ole koskaan suurta ollut, vaikka joinakin menneinä kesäiltoina on siltä saattanut tuntua. Sitä mukaa kun vanhuus saapuu ja voimat uupuu vihannesten viljelyala pienenee. 
Tänä vuonna porkkanaa on enää kaksi harsollista. Jos kesä kasvattaa, siitä riittää nakerrettavaa omien lisäksi myös naapureille.
Viimme yönä, sateiden välissä, saatiin harsot porkkapenkkien päälle. Uhkaavia pilviä kulki yli, mutta sateelta onneksi säästyttiin. Kovalla tuulella tai sateessa isojen harsojen käsittely on mahdotonta ja jopa vaarallista.

Nyt ei pääse kempit ja kärpäset kiusaamaan.



Lanttujen päälle tulee tiheäsilmäinen verkko hidastamaan tuholaisten hyökkäyksiä. Verkon alta pääsee liika lämpö pois, niin lantut jaksaa pullistua. Ne kun ei viihdy liian kuumassa.

Vekon laitto on siinä alullaan ja työkalu odottaa tekijää.




Lanttupeltoa kiertävän puskikon takana on joki.
Portti hetkeksi toiseen maailmaan.



keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

"Et sä oo mun oikee äiti"





Tällaista keskustelua meillä käydään usein. Kuka on oikea äiti ja oikea isä? "Me ei enää isona olla sun rakkaita, koska sä hylkäät meidät. Sä oot vaan hoitajaäiti." Pieni poika ampuu kovilla.
On ikävä ja ahdistaa.
Biologinen äiti on rakas ja täynnä mukavia muistoja, mutta poissa. Juuri nyt pois lasten tavallisesta arjesta. Kuinka pieni poika voisi ymmärtää, kun kuitenkin rakastaa niin kovasti? Vilpittömästi ja anteeksi antaen. 



Luulempa, että samanlaista keskustelua käydään jossain vaiheessa kaikissa muissakin perheissä, joissa äiti ei ole syntymä äiti. Tai isä on tullut perheeseen vasta lapsen jälkeen.


Pieni poika antaisi mitä vaan saadakseen takaisin "normaalin perheen." Unohtaisi ja antaisi kaiken anteeksi. En minä tiedä onko pojalla muuta anteeksi annettavaa kuin se, että hän kenen pitäisi olla ei ole.
Aikuisilla on vain aikuisten vastaukset, jotka jättää enempi kysymyksiä kuin antaa vastauksia.
Pieni poika tarvitsee tiedon, että oikea äiti on turvassa ja äidillä on hyvä olla.
Pojan tärkeimpään kysymykseen vain äiti voi antaa vastauksen.
"Saanko olla?"
"Saanko pysyä ja kiintyä?"
"Saanko rakastaa näitä samalla lailla kuin rakastan sinua?"


  



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Herkullista kesälomaa


Kaksi ensimmäistä kesälomaviikkoa on jo eletty. Ihan uskomatonta kuinka nopeasti aika kuluu. Loma-arki on alkanut hulinalla ja kaksin käsin on arkirutiineissa roikuttava kiinni. Illat venyvät helposti yöhön, jonka seuraavana päivänä saa tuta.
Onneli ja uusi Pikkuinen vaativat ja vahtivat, että asiat tehdään edes suunnilleen ajallaan. Rutiit ovat rakkautta, kesälläkin. 

Viimme viikoa rytmitti kaksosten uimakoulu.
Neljän tunnin uintireissun jälkeen uimarit olivat paljon väsyneempiä kuin kuunaan tavallisen koulupäivän jälkeen. Kiitos pienelle kunnallemme, joka vuosittain järjestää uimakoulun ja sinne yhteiskujetukset, lähes ilmaiseksi. Kunnalta pieni teko ja kustannus, mutta merkittävä lapsellisille.

Muutamasta ihanasta hellepäivästä on yritetty ottaa kaikki irti. Sen minkä kotipihalla voi.
Hellettä helpottaa uimisen lisäksi jäiset herkut. Jäätelö on aina ollut suosikkini sen kätevyyden ja edullisuuden takia. Paketti paloiksi ja vähän jotain ekstraa päälle. Hetkessä valmistuu monta houkuttelevaa jäätelöannosta.

Jäätelökone on unohtunut kaapinperälle. Vai onkohan joku ennakkoperintönä sen jo mukaansa ottanut? Uutena sitä tuli jonkin verran käytettyä, mutta meitä oli liian monta sen pienelle kipolle.
Ilman konettakin saa tehtyä monenlaisia herkkuja.
Helpointa on pyöräyttää mustikka-banaanismoothieta muotteihin ja laittaa hetkeksi pakkaseen. Yhtään ei kaipaa lisättyä sokeria. Ongelmaksi tässä tulee se, kuinka saa lapset viihtymään ja odottamaan jäätelön jäätymistä. 
Neiti Maistaja jaksoi odottaa ja näyttää hyvin tyytyväiseltä.   



Toinen nopea ja yksinkertainen herkku.
Jäinen banaani ja jäiset vadelmat kerman kanssa blenderiin. Surautus ja hiukan suklaarouhetta joukkoon. Muutama tunti pakastimessa ja herkuttelu voi alkaa. 




Sitä on Herttakin ollut herkuttelemassa?



lauantai 17. kesäkuuta 2017


Kevätsatoa


 Heti keväästä olisi monenlaista talteen otettavaa. Karpalot ja korvasienet vaativat lähtemistä, mutta kyllä kotipihastakin kerättävää löytyy.
Silloin kun koivut alkavat silmujaan paisutella on oikea aika kerätä mahlaa pakastimeen. Jostain luin, että täysikasvuinen koivu kestää kolmen litran malavarkauden, vaikka joka vuosi. Tiedä sitten pitääkö tuo paikkaansa. Mahla on erinomaista hoitoa vatsalle ja sopii vauvasta vaariin.
Tänä keväänä mahla kulki tavallista heikommin. Olisiko yllättävillä lumisateilla osuutta asiaan?

Aiheeseen liittyvä kuva



Toinen sato saatiin kuusenkerkistä eli vuosikasvaimista. Kuivattuna tai siirapiksi keitettynä se on mainiota lääkettä yskään. Ruuanlaitossa olen käyttänyt kerkkiä lohen ja riistan maustamiseen. Siihen vaan uuniin menevän ruuan päälle antamaan metsän tuoksua ja mukavaa makua.
Kerkät on niin söpöjäkin, ettei niitä malta olla hypistelemättä.


Aiheeseen liittyvä kuva



Seuraavaksi kerätään nokkosia. Ihan kotipihasta löytyy niin paljon kun jaksaa ja viitsii kerätä. Lapsille nokkonen kelpaa lettuina ja pinaattikeiton jatkeena. Sämpylät on haasteellisia. Pienet vihreät pisteet analysoidaan homeeksi ja syöminen jää siihen. Selitykset on turhia.



Maire on keräilijän paras kaveri, oikea hortoilukoira. 


Blogilomalla

 

Blogi piti tuumaustauon.
Se oli järjen ääni joka kirjoitusrauhaani häiritsi? Se käski katsoa ympärilleen ja sitte peiliin. Vaati selvittämään mitä ja miksi. Mitä tämä palvelee ja miksi pöytälaatikkobloggaus ei riitä?

  Ensinnäkin yli viisikymppisen melko tylsän mummuihmisen julkinen kirjoittelu on vähän arveluttavaa. Noloakin.

Blogia tehdessä pitäisi olla aihe, fokus, jonka ympärille blogi tyylikkäästi rakentuu. Sanoilla ja kuvilla maalataan muistiin ja muistoiksi tunnelmat, jotka on sillä hetkellä tuntuvat tärkeiltä. Se on helppoa hänelle kenen sydämmessä sykkii intohimo. Se ei kyseenalaista asian tärkeyttä, eikä katsele sitä toisten silmin.
Siitä syntyy huippua.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan blogipostausten tekeminen on rentouttavaa aivoaskartelua ja ajatusten järjestämistä. Irtiotto tiskipöydästä ja arvokasta Omaa Aikaa.
Se riittäköön syyksi ja selitykseksi, itselleni.
Se siitä.
Suosittelen myös teille!








 

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Kevättä tekee



Lunta sataa ja joutsenet lentää väärään suuntaan.
Pihanurmikko kaipa haravaa, pensaat leikkaajaa ja tuvan nurkkaan unohtunut akka aurinkoa.

Ensimmäinen tunnistettava kevätoire on Viljeliä, joka katselee puita sillä silmällä. Tiirailee, kallistelee ja vähän oksia ravistelee. Sahan ja saksimisen kohteena on ensin omenapuut.

Terijoen salava on jo pari kesää ojennellut oksiaan terassin katolle. Se tietää kattoremonttia, jos asialle ei mitään tee. Tuokin puu oli kolmekymmentä vuotta sitten pieni oksaparka, jonka koira ensitöikseen järsi. Siksi se kasvoi noin, vähän komeammaksi ja vahvemmaksi kuin yksirunkoiset toverinsa.


Tämä on
 vasta alkua, mutta lupaavalta näyttää.


Nyt meillä on uusi pyöräteline, lapset sanoi. Kaikki ekologisuus on hyväksi luomutilan imagolle, mutta ei ehkä polkupyörille.
  



Lapset sen tietää, säästä kannata olla liikaa huolissaan.
Saippuakuplia kevään kunniaksi.
     




lauantai 15. huhtikuuta 2017

Viimeinen vauva


Kovasti on elämä ollut touhukasta ja tapahtumarikasta. Ensin parin viikon palaveriputki ja sitten vajaa viikko yksinhuoltajuutta.
Puoliso käväisi isojen lastensa kanssa katsomassa Italian kevättä ja sen ajan leikin yksinhuoltajaa. Todellakin vain leikin, koska kaikki oli valmisteltu niin hyvin, ettei minun tarvinut kuin saada lapset ruokittua ja illalla sänkyihinsä.

Kuuluu meille muutakin mukavaa.
Torstaina saimme perheeseen uuden pienen poikasen, erityinen hänkin. Hän olkoon blogi-nimeltään Pikkuinen. Laitoksen säntilliseen elämään tottuneelle muutto keskelle perhehäslinkiä on varmasti melkoinen shokki. Yllättävän hyvin nämä pari päivää on menneet, jotta eiköhän tämä tästä ala sujua.



On se vaan ihanan pieni mies.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Viimeinen villasukka


Meneepäs päivät taas vauhdilla. Usein istahdan tähän jotain kirjoittaakseni, mutta eksynkin blogien ihmeellisen ihanaan maailmaan. Siinä selatessa omat jutut haalistuu tai unohtuvat kokonaan.

Villasukkien urakointi on nyt toistaiseksi jätettävä. Olkapää on heittäytynyt vanhaksi, eikä anna neuloa. Kaikkea muuta se sietää, paitsi pientä viatonta puikkoliikettä. Niin kuin ihminen nyt olkapäillään neuloisi.
Kaikki rakkaudella hiplatut langat on siirrettävä piiloon ja kuunneltava järjen ääntä. Onneksi tulee kevät ja sen myötä paljon muuta mukavaa.   

Viimmeiset sukat on siinä. Saappaaseen itselle ja toiselle, sekä ensi talveksi lapsen luistimiin.     


Ihan viimmeiset puikoilla olevat on tarkoitettu yhdelle pienimmistä. Muutaman rivin päivävauhdilla.
Uudelle tulijalle on aina ensimmäiseksi neulottava villasukat. Samalla ajatuksissaan raivaa tulijalle tilaa ja on villasukan verran valmiimpi uuteen tehtävään. 



Kun johonkin asiaan hurahtaa ei haluaisi ollenkaan lopettaa. Uuden oppiminen ja valmiiksi saaminen ruokkii mieltä ja poistaa stressä.
Missä minä mieltäni nyt lepuutan?



torstai 30. maaliskuuta 2017

Katsastus


Kerran vuodessa Hansulla on suuri palaveri. Siinä lääkärin, jumpparin, psykologin, puheterapeutin ja sosiaalityöntekijän kanssa mietitään muutama tunti millä mallilla on Hansun elämä.
Hansu täyttää kesällä kuusitoista ja keharimaailmassa se tarkoittaa eläkkeen hakemista. Meidän pikkuinen murunen muuttuu eläkeläiseksi. Outoa. Ajatuksena vielä vieras, mutta ehkä siihenkin tottuu.

Hansu aloitti katsastuspäivän psykologin testeillä. Menikö hyvin vai ei, empä tiedä. Älyllisiltä taidoiltaan kaveri on noin kaksivuotias, sanoi testaaja. Tiedän, että downit voi oppia vaikka mitä, mutta minun muruseni kaunistaa tilastojen toista laitaa.
Seuraavaksi tavattiin jumppari ja sitten puhutti puheterapeutti.
Kesken kaiken Hansu väsähti ja vaan nukahti. Helppoa. Poika tiesi, että on ihmisiä jotka hänelle tuo leivän eteen ja pukee paidan päälle.
Huolehtikoot ne, joille huolehtiminen kuuluu. 

Äidin huolehdittavaksi tuli 
  • eläkehakemus
  • hoitotukihakemus
  • fysioterapiahakemus
  • kommunikointikasiohakemus
  •  tukiviittomaopetushakemus
  •  lomaviikonloppuhakemus.
Heti kun helpottaa, niin istun alas ja haen. Näitä lappusia ei voi täyttää väsyneenä, vaikka muuten yön synkät hetket olisivat soveliasta aikaa.
Oikein urakalla haen.
Toivottavasti ei käy niin, että mummulle myönnetään tukiviittomaopetusta ja Hansun papereista löytyy mummun muistitutkimus. Sekoilemisen vaara on kohtalaista suurempi.

Kokonaisuudessaan katsastus meni hyvin ja kerrankin oli ihmisiä paikalla. Olisin tietysti halunnut, että meidän downi olisi ollut se loistoyksilö, jonka taidosita tarinoita kerrottaan.


Joku kuva oli päähenkilöstä pakko löytää, niin olkoon tänään hevosmies ja huomenna jotain muuta.
Kävi se klassinen, kuvat on koneella eikä kone aukea. Jospa joku joskus osaisi......




maanantai 27. maaliskuuta 2017

Vertaistukea



Tänä vuonna on lomailtu runsaammin kuin milloinkaan ennen. Tammikuussa sijaisvanhempien kurssi, helmikuussa kylpylälötköttelyä ja nyt taas kotoa pois.

Tämän viikonlopun olimme erityislasten vanhempien kurssilla saamassa ja antamassa vertaistatukea.
Tulopäivän esittelykierroksen jälkee tuli tunne, että saavana osapuolena tässä ollaan.
Perjantai-iltana savuisessa kodassa hyvän iltapalan ääressä esittelimme itsemme ja perheemme. Mitä useampaa perhettä kuuli, sitä keveämmältä oma osa alkoi tuntua.
Siitä se hyvä alkoi ja koko viikonlopun se kesti.
Kurssin anti oli, ettei mahdottomia palapelejä olekkaan. Kun vain jaksaa pyöritellä, niin kyllä kaikki palaset paikkansa löytää.




Kotiväen hoitajiksi lupautui kolme isointa tyttöä ja kolme kaikkein pienintä.
Lapsille tällaiset päivät ovat yhtä juhlaa. Nuorten aikuisten touhut on niin erillaisia kuin meillä vanhoilla arjen tallustelijoilla.
Onneksi sää suosi kotiin jääviä ja pääsivät kevättä etsimään. Ensimmäisiä herääviä pajunkissoja oli maljakossa.

Retkillä enolla oli tärkeä lykkyytehtävä. 


"Huhuu kevät! Tule esiin, sinut on nähty!"


"Täällä jään alla on jotain. Äiti, onko se kevät?"


    Kyllä se sieltä tulee, yhtä suuren ihmeen saattelemana kuin aina ennenkin.
Menkäähän haistelemaan!