torstai 26. tammikuuta 2017

Jänispataa


Ruokapostaus pitkästä aikaa.
Jos lihan syöminen herättää monelaisia tunteita, niin vielä enempi keskusteluttaa riista. Lihansyöjienkin keskuudessa on ihmisiä, jotka eivät pysty maistamaan riistaruokia. En tiedä ovatko he sitä mieltä, että autolla teurastamoon tuotu eläin on jollain tavalla puhtaampaa tai enempi ruuaksi tarkoitettu, kuin vapaa eläin. Joku ristiriita siinä on. Ennakkoluuloa se ei ole, eihän?

Erään kerran pöydässä istui Rouva ja kyseli missä meidän isot pojat menee. Sanoin heidän harrastavan metsästystä ja ovat parhaillaan pohjoisessa haulikkojaan ulkoiluttamassa.
"Voih, eivät kai he ammu eläimiä?" hän huokasi ja otti toisen kinkkusiivun leipänsä päälle.
En sanout mitään.

 Tässä sitä kuitenkin on tulollaan.
Lihojen päälle lanttua, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia ja valkosipulia.
Mausteeksi rosmariiniä, suolaa ja mustapipuria.
Kaiken päälle vesi ja pata hautumaan. Kolmen tunnin kuluttua palataan asiaan.



Kypsät lihat pienitään ja kastike suurustetaan. Maku tarkistetaan ja sopivaksi todetaan.

Huomaampa tässä, ettei mummu saanut ainuttakaan porkkanaa annostaan kaunistamaan.