perjantai 27. tammikuuta 2017

Paraatioven uudistus


Vihdoinkin saatiin aikaiseksi uusia ulko-ovi. Sattui kauppias sopivasti poikkeamaan, niin istuttiin alas ja annettiin puhua itsemme ympäri. Vanha ovi oli jo kulunut ja ruma, jotain kasarimallia. Hyvin se kuitenkin palveli.
Vanhasta ovesta kerkesi astella sisään kaksikymmentäkaksi joulupukkia.
Varovasti tuotiin kotiin neljä ihan pientä saman näköistä tyyppiä, sekä kaksi erinäköistä, joille tämä oli vain välilaskupaikka ennen oikean isän ja äidin löytymistä.
Vanhan oven ovat aukaisseet myös muutamat lapset, joille viranomaiset tämän uudeksi kotioveksi määräsivät. Heille se ei ole ollut helppoa eikä heti tarkoittanut kodinovea.

Nyt vaha on pois ja tilalla uusi kaunis ovi. Aamulla aikaisin ajoi oviasentajan auto pihaan. Pari tuntia meni, niin vanha oli karmeineen pihalla ja uusi paikallaan. Kaikki kunossa ja sotkut siivottu.
Tällaisesta työstä kannattaa maksaa.







Paljon on ollut kulkijoita, vaikka enempikin olisi saanut olla. Kun asuu kaikesta kaukana täytyy itse olla aktiivien ja pitää yhteyttä niihin ihmisiin ketkä on lähelleen saanut. Eräässä hiljaisessa elämänvaiheessa esikoinen sanoi meille viisaasti.
"He pärjäävät kyllä ilman teitä, mutta te ette ilman heitä."

Näiden yli kahdenkymmenen vuoden aikana tavanomasen liikenteen seassa on kulkenut myös ihmisvaatteisiin puettuja enkkeleitä, joista olen erityisen kiitollinen.Heitä, jotka heti enkeleiksi tunnista, kuin myös niitä joiden jo lähdettyä ymmärsi enkelin tavanneensa.
Tämän vuoksi kynnys on jätettävä matalaksi, kaikki enkelit kun eivät lennä.