sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Viimme vuonna


Vuodenvaihde on aina taitekohta, jossa miettii mitä tuli ja mitä meni ja kuinka tasapainon kävi.
Itse en saanut mitään aikaiseksi, mutta minun aikaansaamat saivat. Niin kait sen kuuluu mennäkkin.

Ihan parasta oli Pikkaraisista pienimmän syntymä.
Maailman kolmas ihme.



Muillekkin kuuluu hyvää.
Yksi aloitti rakentamaan taloa. Yksi pääsi opiskelemaan sinne mihin äiti toivoi. Yksi muutti kauas pääkaupunkiin ja sanoo hyvin viihtyvänsä.
Yksi valmistui ammattiin ja Yksi sai ajokortin.

Yksi meni kihloihin.
Me emme valitse lapsille puolisoita, mutta on kuitenkin iso asia, kun vävyt ovat myös vanhemmille mieluisia. Ihmisiä, joiden kanssa on helppo olla ja joita voi sydämmestään kunnioittaa. 
(Nyt niitä hävettää kun tällaisia kirjoitan. Mutta lapsukaiseni: tekin tulette tämän aikananne kokemaan)
Että Onnee ja Menestystä!....ja kärsivällisyyttä hyvät pojat.


Onnelin meille muutto kuuluu myös tähän vuoteen. Sekä Eetu-koiran tragedia ja hyvää tekevä vesivahinko.
Onhan niitä pieniä tavallisia juttuja, jotka ovat merkityksellisä ja ainutkertaisia.
Onneksi vuosi oli suht tylsä ja arkinen. Työtä ja touhua kaikilla mausteilla. Ja niin on hyvä.