sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Yhtä arvokas elämä


Olen miettinyt niitä kahta tätiä, jotka tässä taannoin kahvittelin. Kutsun tässä heitä tädeiksi, ovat he sitten oikeasti tätejä tai eivät. Jos sanoisin "naiset", se ei lainkaan kertoisi niin paljon kuin Täti. Naisia on vaikka minkälaisia, mutta Tädit ovat tietynlaisia. Kilttejä, auttavaisia ja kaikin tavoin hyväntahtoisia, ainakin päällepäin ja pienissä asioissa ja vähän kerrallaan.
Nämä Tädit piipahtavat kylään silloin tällöin ja oikein odotettuja ovat.
Heilläkin on silti puuttensa. Heidän mailmaansa mahtuu vain tavallisia plusihmisiä, suunnilleen kaurapuuron värisiä. 
Erään kerran meillä oli pieni tyttö, joka oli syntymässään vaikeasti vammautunut. Tyttö istui tuolissaan ja tyytyväisenä kurlutti, mikä tarkoitti kaiken olevan hyvin. Vaikka tyttö oli tuolinsa vanki ja ruoka meni letkusta, eikä näkökykyä juuri ollut, lapsesta loisti täydellinen tyytyväisyys. Tässä ja nyt, ilma ainutta mindfulness harjoitusta.



Kahvikuppi toisessa kädessä ja pullapala toisessa tädit miettivät kohtuuden rajoja.
-Missä kohtaa se lääketiede menee liian pitkälle?
-Niin, kyllä sekin kohta jossain on.
 Kyllä täytyis tarkemmin miettiä mitä tehdään ja  missä on raja....mumss....ei ihan kaikkia tarvis......
-Kyllä lääkäreiden pitäs ajatella sitäkin, ettei ihan  kaikkia....hörp...vaikka ei kait näin sais ajatella...
-Joku raja pitäis silti olla.....
-Anne, miksi sun mielestä Jumala antaa näitä  syntyä?




Mitä tuohon voi vastata?
"Miksi Jumala antaa näitä syntyä?"
Tekisi mieli tokaista, että mitä näitä? Miksi ei antaisi ja mistä kohtaa luulet olevasi parempi?
Ehei, en minä noin sanonut. Olen sivistyyt ja puhun ympäripyöreitä, enkä halunnut loukata. 

Eikö kysymys pitäisi kääntää ihan toisinpäin?
Miksi me tavikset näin vähän ymmärrämme?

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Näin yksinkertaista se on. Ei siihen ole määritelty kuinka pitkästi pitää kävellä tai kauniisti laulaa. Näissä lapsissa asuu täydellisyys ja pala taivasta.
Vajavuus on meissä joiden järki tarvitsee mittareita pystyäkseen ymmärtämään ja mieli sanoja kyetäkseen hyväksymään.
Elämä on lahja ja kaikille yhtä arvokas.