torstai 23. helmikuuta 2017

Kohta mennään



Tänään alkoi koululaisten hiihtoloma tai talvilomahan se nykykielellä on. Pitkästä aikaa saimme kunnolla lunta ja kunnolla tarkoitta sitä, että isäntä pääsee (joutuu) traktorilla auraaman pihan. Oli muuten ensimmäinen kerta tänä talvena. Joskus menneen lumen talvina on tuntunut, ettei meillä muuta enää tehdäkkään kun aurataan lunta kasalle. Tasamaan lapsille se on tuonut paljon iloa ja kelkoille käyttöä. Tänä vuonna ei taideta mäkeä saada, jos ennustukset paikkansa pitää.


Yli vuosi sitten sattui yllättävä onnenkantamoinen, jonka johdosta saimme (tai mies sai) HolidayClubin lomalahjakortin. Jostain arvonnasta voitti, eikä edes muistanut mihinkään osallistuneensa. 
Ensin emme uskoneet asiaa.
Sitten isot lapset kannustivat meitä varaamaan auringon paisteesta kahdenkeskisen loman . "Menkää kerrakin kahden." Hetken höpsöjä haaveiltuamme oli pakko palata arkeen. Mies totesi, että tämä pikkuporukka, jonka vanhempia nyt olemme, ei vielä kestä monen yön eroa. Niimpä hiekkarannat haudattiin ja alettiin miettiä sopivaa kylpylää. Sellaista, missä lapset viihtyisivät satoi tai paistoi. Mainosten perusteella Turun Karibia sitten valittiin. Vuoteet varattiin ja nyt ei auta kun toivoa parasta (ja pelätä norovirusta).
Päätettiin, että lapset jaksavat kolmeyötä olla normaalista pois.


Nyt kaikki on pakattu ja suuri seikkailu voi alkaa.
Kuvasta puuttuu vielä Onnelin suihkualusta, pyörätuoli sekä ruokapumppu. 



Maire karvakasa ei pääse mukaan. Mitähän se asiasta ajattelee? Yritin lohduttaa ja kerroin lempitätien tulevan hoitamaan sitä ja mummua.