tiistai 21. helmikuuta 2017

Lomaressiä


Tänään tein taas Onnelin hoitotarvikeinventaariota. Vieläkään en ole oppinut tilaamaan tarvikkeita niin, että ne kolmeksi kuukaudeksi riittäisivät. Näin on tilaava tahon toivonut.
Onnelilla on edessään kymmenen päivän hiihtoloma, jota varten tarvitaan kuutio erillaisia tarvikkeita. Terveyskeskuksen kautta tulee kolmetoista eri tarviketta ja apteekista samoin, kolmetoista eri lääkettä ja hoitotarviketta. Varastossa olevat riittää tämän loman ajaksi, mutta uusi satsi voisi olla odottamassa, kun palataan kotiin. Vain ruokaa Onneli tarvitsee lisää.
Hoitotarvikkeiden pyöritys on tässä vain käytännöllinen sivujuonne ja mukatekemistä. Koko lomatouhu vähän ressaa.
Sekin jännittää kuinka Onnelin kanssa lomapaikassa pärjäävät. Onneli ja kaikki Onnelin tarpeet ja tarvikkeet on uutta heille. Muistilappuja ja käyttöohjeita täytyy vielä kirjoittaa ja jokaisen lapun alanurkkaan laittaa oma puhelinnumero. Edellisestäkin lomapaikasta soittelivat, vaikka oli laitos ja täynnä ammattilaisia.

Ettei ressi pääse kasvamaan liian suureksi on itselleen järjestettävä purkupaikkoja. Sukkia olen tikuttanut niin, että olkapäät meinaa irrota. Neulomisesta on terapeuttinen teho kadonnut.
Tänään tarkoitukseni oli olla taitava äiti ja antaa lasten leipoa itselleen laskiaispullat. Mutta kuinkas sitten kävikään. Siitä ei saanut herttaisia blogikuvia.

Kouluautosta tuli kolme lapsosta. Tuskin saivat pipot naulaan kun ensimmäinen tupaukkonen iski. Sillon kun väsymys ja elämän epäreiluus lyö nyrkkiä pöytään on turha puhua leipomisesta. Joutuu pullat johonkin muualle, kuin kauniisiin riveihin pellille.
Kun on isoimmat jyrinät on jyristelty ja elämä alkaa tyyntyä, voi taikinaterapiasta olla apua. Saa ainakin ajatukset muualle.


Kumpikin koura syvälle taikinaan.
"Hei, nyt tää ei lähe irti."
"Mä sain lepakon kädet."
"Mites tän saa pois? Pitääks hakea taltta.....voi mä kyllä syödäkkin nää."
Siinä askarrellessa unohtui kiukku ja taikina teki tehtävänsä. Luulin taikinaterapian tarkoittavan ihan jotain muuta, mutta näyttää toimivan näinkin.

Oman terapeuttisen tuokioni kerkesin viettää ennen ensimmäisten koululaisten tuloa.
Sen jälkeen korvapuustikoriin syntyi nopeasti kuoppa kukkulan paikalle.