perjantai 17. helmikuuta 2017

Uusia ihmisiä, taas.


Erityislapsia ympäröi suuri ja sankka joukko ammattilaisia, mikä tietysti on hyvä juttu. Koska olemme tahallaan sekä tahattomasti saaneet perheeseen keskimääräistä enemmän erityisyyttää, niin tietysti meillä on myös keskimääräistä suurempi "kontaktiverkosto". Suunnilleen pienen armeijan kokoinen.
Jokaisella lapsella on omia sekä yhteisiä ihmisiä, joiden kanssa asioita mietitään.
Vuosien ja armeijan kasvamisen myötä alkaa meidän vanhempien "virkansa-puolesta-mukaan-otettavien" kiintiö täyttyä. Olen miettiny, että kuuluuko tämä mielenhitaus vanhenemiseen vai mikä on? Uusien ammattiauttajien tapaaminen alkaa kyllästyttää ja istunnoissa turhautuu. Ei jaksaisi innostua, kun joku taas suosittelee (määrää) vielä yhtä uutta hämmentäjää. Järki sanoo, että "kyllä sopii, hyvä, juu", mutta jostain kuuluu huokaisu, taas. Vielä surkeempaa on, kun vanha hyvä vaihtuu uuteen. Näin ei julkisesti sopisi ajatella, mutta täältä sitä ei kukaan lue.

Tällä viikolla tapasimme kaksi uutta Ammattilaista. Ihan pakko laittaa iso A, se jo kertoo paljon.




















Tiistaiaamuna kymmeneltä oli ensimmäinen vierailu. Samalla kun laitoin lapsia kouluun pyöri koneessa sämpylätaikia. On vieraalla kahvin kanssa edes jotain kastamista, ja jos ei puhetta riitä, niin voidaan tunkea tuoretta sämpylää suuhun.
Toisin kävi. Tuskin kerittiin syömään, kun oli niin paljon asiaa. Joillakin ihmisillä on taito ottaa ja olla niin kuin olisi aina oltu, vaikka ei vielä sen enempi tunnettaisi.
Hyvänä tuloksena tästä vierailusta oli Onnelille uusi ja hyvä tilapäishoitopaikka lomailujen ajaksi. Nyt on tunne, että tämähän voi vaikka alkaa sujua.

Toinen virkansa puolesta vieras kävi eilen. Hän oli titteliltään kuntoutusohjaaja ja tehtävänään huolehtia, että asiakkaiden elämälaatu pysyisi kohtuullisena ja yhteiskunnan tarjoamat tuet heidät saavuttaa. Tässä villissä oravanpyöräyhteiskunnassa se ei ole itsestäänselvyys.
Tämä ihminen oli ihmisenä ja ammattilaisena niin superlatiivi, että huimaa. Saatiin juuri oikea ihminen näille lapsille, lääkärin määräyksestä.
Miksi ihmeessä ei olla aikaisemmin otettu yhteyttä, vaikka jo vuosia siihen olisi ollut mahdollisuus. Siksi ei, koska joku jääräpäinen tunne uusista ihmisistä istuu tiukasti harteilla.
Typerää moinen.

  
Uusien ihmisten lisäksi tähän viikkon on mahtunut muutakin hyvää.
Tulevaa kylpyläpiipahdusta ajatellen varasin ajan jalkahoitoon. Ihana oli pitkästä aikaa upottaa jalat hyvältä tuoksuvaan kylpyyn ja antaa ammattilaisen hoidella. Kahden tunnin sirkkelöinnin ja hiomisen jälkeen jalat vielä hierottiin hoitavalla öljyllä.
Seuravaa hoitokertaa en varannut, mutta näin pitkää taukoa en pidä.
Kyllä nyt on kevyt astella!