torstai 30. maaliskuuta 2017

Katsastus


Kerran vuodessa Hansulla on suuri palaveri. Siinä lääkärin, jumpparin, psykologin, puheterapeutin ja sosiaalityöntekijän kanssa mietitään muutama tunti millä mallilla on Hansun elämä.
Hansu täyttää kesällä kuusitoista ja keharimaailmassa se tarkoittaa eläkkeen hakemista. Meidän pikkuinen murunen muuttuu eläkeläiseksi. Outoa. Ajatuksena vielä vieras, mutta ehkä siihenkin tottuu.

Hansu aloitti katsastuspäivän psykologin testeillä. Menikö hyvin vai ei, empä tiedä. Älyllisiltä taidoiltaan kaveri on noin kaksivuotias, sanoi testaaja. Tiedän, että downit voi oppia vaikka mitä, mutta minun muruseni kaunistaa tilastojen toista laitaa.
Seuraavaksi tavattiin jumppari ja sitten puhutti puheterapeutti.
Kesken kaiken Hansu väsähti ja vaan nukahti. Helppoa. Poika tiesi, että on ihmisiä jotka hänelle tuo leivän eteen ja pukee paidan päälle.
Huolehtikoot ne, joille huolehtiminen kuuluu. 

Äidin huolehdittavaksi tuli 
  • eläkehakemus
  • hoitotukihakemus
  • fysioterapiahakemus
  • kommunikointikasiohakemus
  •  tukiviittomaopetushakemus
  •  lomaviikonloppuhakemus.
Heti kun helpottaa, niin istun alas ja haen. Näitä lappusia ei voi täyttää väsyneenä, vaikka muuten yön synkät hetket olisivat soveliasta aikaa.
Oikein urakalla haen.
Toivottavasti ei käy niin, että mummulle myönnetään tukiviittomaopetusta ja Hansun papereista löytyy mummun muistitutkimus. Sekoilemisen vaara on kohtalaista suurempi.

Kokonaisuudessaan katsastus meni hyvin ja kerrankin oli ihmisiä paikalla. Olisin tietysti halunnut, että meidän downi olisi ollut se loistoyksilö, jonka taidosita tarinoita kerrottaan.


Joku kuva oli päähenkilöstä pakko löytää, niin olkoon tänään hevosmies ja huomenna jotain muuta.
Kävi se klassinen, kuvat on koneella eikä kone aukea. Jospa joku joskus osaisi......