sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Talviloman lopetus


Hiihtämättömän loman lopuksi sopii hyvin pikainen shoppailureissu Tampereelle. Aamupalapöydästä lähdetään ja suunnataan suoraan Ikean lounasjonoon. Matkaa on vain puolisentoista tuntia, mutta nälkäänäkeväisten kuoro laulaa jo suureen ääneen. He eivät ole saaneet koskaan ruokaa ja ihan kohta nääntyvät. Tähän asti olemme saaneet heidät hengissä kotoa Ikean lihapullien ääreen, mutta kuinka käy kun he kasvavat, nälkäkin kasvaa?

Lounaan jälkeen suuntaamme ideaparkkiin. Viikolla olen tyhjentänyt lasten vaatekaapeista kaikki liian pienet ja pitämättömät kierrätykseen. Nyt on tarve saada täydennystä.

"Missäs se leluosasto on?"
"Eikä, me ei mihinkään vaatekauppaan lähetä. Saat mennä yksin....missä ne lelut täällä on?"
Kolme ihmistä ottaa kärryistä kiinni ja ohjaa päättäväisesti ulos kaupasta. Nyt pitäisi kiireesti osata olla tyytyväinen. He ovat hetken ihastuttavan yksimielisiä.
Onneksi myyjä huomaa, (tai ei voi olla huomaamatta) ja tulee tarjoamaan apua.
"Sano vain koko, niin minä etsin." Hypistely ja heräteostokset pitää nyt unohtaa. Yhteistyö on tehokasta, eikä ilman osaavaa myyjää tästä olis jäänyt kuin tyhjä kärry ja pahamieli.
Se onnistui!



Lapset saivat toki huippuhetkensä. Lelukauppaan! Kaupunkilaisille se on normiarkea, mutta me maalaiset, me emme osaa sieltä ulos.
Jokainen sai ostaa itselleen jotain tärkeää. Prinsessa sanoi aina halunneensa mekkoa. Toiset valitsivat legoja. Hansulle ei tästä kaupasta ollut iloa. Seuraavassa saatiin Hansukin tyytyväiseksi. Oma karkkipussi on ihan parasta.



 Entäs Viljelijä? Sekin löysi jotain ennenkuulumatonta. Tuolle on jo reissu tilattu. Siitä tulee jännää meille kaikille.


Taas ollaan yhtä lomaa rikkaampia.