maanantai 27. maaliskuuta 2017

Vertaistukea



Tänä vuonna on lomailtu runsaammin kuin milloinkaan ennen. Tammikuussa sijaisvanhempien kurssi, helmikuussa kylpylälötköttelyä ja nyt taas kotoa pois.

Tämän viikonlopun olimme erityislasten vanhempien kurssilla saamassa ja antamassa vertaistatukea.
Tulopäivän esittelykierroksen jälkee tuli tunne, että saavana osapuolena tässä ollaan.
Perjantai-iltana savuisessa kodassa hyvän iltapalan ääressä esittelimme itsemme ja perheemme. Mitä useampaa perhettä kuuli, sitä keveämmältä oma osa alkoi tuntua.
Siitä se hyvä alkoi ja koko viikonlopun se kesti.
Kurssin anti oli, ettei mahdottomia palapelejä olekkaan. Kun vain jaksaa pyöritellä, niin kyllä kaikki palaset paikkansa löytää.




Kotiväen hoitajiksi lupautui kolme isointa tyttöä ja kolme kaikkein pienintä.
Lapsille tällaiset päivät ovat yhtä juhlaa. Nuorten aikuisten touhut on niin erillaisia kuin meillä vanhoilla arjen tallustelijoilla.
Onneksi sää suosi kotiin jääviä ja pääsivät kevättä etsimään. Ensimmäisiä herääviä pajunkissoja oli maljakossa.

Retkillä enolla oli tärkeä lykkyytehtävä. 


"Huhuu kevät! Tule esiin, sinut on nähty!"


"Täällä jään alla on jotain. Äiti, onko se kevät?"


    Kyllä se sieltä tulee, yhtä suuren ihmeen saattelemana kuin aina ennenkin.
Menkäähän haistelemaan!