lauantai 29. huhtikuuta 2017

Kevättä tekee



Lunta sataa ja joutsenet lentää väärään suuntaan.
Pihanurmikko kaipa haravaa, pensaat leikkaajaa ja tuvan nurkkaan unohtunut akka aurinkoa.

Ensimmäinen tunnistettava kevätoire on Viljeliä, joka katselee puita sillä silmällä. Tiirailee, kallistelee ja vähän oksia ravistelee. Sahan ja saksimisen kohteena on ensin omenapuut.

Terijoen salava on jo pari kesää ojennellut oksiaan terassin katolle. Se tietää kattoremonttia, jos asialle ei mitään tee. Tuokin puu oli kolmekymmentä vuotta sitten pieni oksaparka, jonka koira ensitöikseen järsi. Siksi se kasvoi noin, vähän komeammaksi ja vahvemmaksi kuin yksirunkoiset toverinsa.


Tämä on
 vasta alkua, mutta lupaavalta näyttää.


Nyt meillä on uusi pyöräteline, lapset sanoi. Kaikki ekologisuus on hyväksi luomutilan imagolle, mutta ei ehkä polkupyörille.
  



Lapset sen tietää, säästä kannata olla liikaa huolissaan.
Saippuakuplia kevään kunniaksi.