torstai 6. huhtikuuta 2017

Viimeinen villasukka


Meneepäs päivät taas vauhdilla. Usein istahdan tähän jotain kirjoittaakseni, mutta eksynkin blogien ihmeellisen ihanaan maailmaan. Siinä selatessa omat jutut haalistuu tai unohtuvat kokonaan.

Villasukkien urakointi on nyt toistaiseksi jätettävä. Olkapää on heittäytynyt vanhaksi, eikä anna neuloa. Kaikkea muuta se sietää, paitsi pientä viatonta puikkoliikettä. Niin kuin ihminen nyt olkapäillään neuloisi.
Kaikki rakkaudella hiplatut langat on siirrettävä piiloon ja kuunneltava järjen ääntä. Onneksi tulee kevät ja sen myötä paljon muuta mukavaa.   

Viimmeiset sukat on siinä. Saappaaseen itselle ja toiselle, sekä ensi talveksi lapsen luistimiin.     


Ihan viimmeiset puikoilla olevat on tarkoitettu yhdelle pienimmistä. Muutaman rivin päivävauhdilla.
Uudelle tulijalle on aina ensimmäiseksi neulottava villasukat. Samalla ajatuksissaan raivaa tulijalle tilaa ja on villasukan verran valmiimpi uuteen tehtävään. 



Kun johonkin asiaan hurahtaa ei haluaisi ollenkaan lopettaa. Uuden oppiminen ja valmiiksi saaminen ruokkii mieltä ja poistaa stressä.
Missä minä mieltäni nyt lepuutan?