perjantai 30. kesäkuuta 2017

       Vaunulomaa


Tänä vuonna meidän kesäloma alkoi juhannuksen jälkeisenä maanantaina ja päättyy tämän viikon lauantaina. Onneli ja pikkuinen poika pääsivät kahdeksi viikoksi tilapäishoitoon, jolloin meillä on mahdollisuus lomailla ja poistua kotoa. 
Hoitopaikka on tosi hyvä ja ihmiset siellä ihania.
Haluaakohan lapset enää kotiin palatakkaan?

Ensimmäinen lomapäivä meni  Onnelia ja pikkuista poikaa kuskatessa. Kahden viikon lomailua varten lomakotiin on vietävä runsas kuistillinen tavaraa. Nämä lapsoset eivät siirry huomaamatta talosta toiseen. Ehkä kaikki tarpeellinen tuli mukana, kun ei ole vielä perään soitettu.
Toinen lomapäivä meni huokaistessa ja huushollia oikoessa.
Kolmas päivä pakattiin lasten kanssa asuntovaunua. Pakkauslista on aivan ehdoton ja silti jotain aina jää. Lapsetkin tarvitsevat listan. Voivat siitä tarkistaa tarvitaanko mukaan kaikki palapelit ja kokonainen junarata.
Neljännen päivän iltana, kun Viljelijä oli viimmein saanut viimmeiset kylvöt tehtyä nytkähti vaunu liikkeelle.


Hyvin olemme vaunuillessa viihtyneet ja lapset jaksaa yllättävän hyvin. Jaksamista tietysti auttaa se, että me aikuiset olemme nyt vain heitä varten. Meistäkin se on mukavaa.




Äitinä ja isänä olemisen lisäksi olemme lomaillessa saaneet myös leikkiä mummua ja vaaria. Siinäkin hommassa viihtyy ihan hyvin.


Vähäiset lomapäivät on käytettävä tarkkaan. Tarkoitus on toisten lasten kanssa tehdä jotain sellaista, mitä kahden tuolin ja yhden imun kanssa ei pysty.
Loma jatkuu vielä.....



lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannuksena


Kevät säät ovat olleet vähintäänkin omituiset. Peltojen sulaminen ja muokkauskuntoon kuivuminen on kestänyt tosi kauan.

Peltomitoissa viljely ei ole koskaan suurta ollut, vaikka joinakin menneinä kesäiltoina on siltä saattanut tuntua. Sitä mukaa kun vanhuus saapuu ja voimat uupuu vihannesten viljelyala pienenee. 
Tänä vuonna porkkanaa on enää kaksi harsollista. Jos kesä kasvattaa, siitä riittää nakerrettavaa omien lisäksi myös naapureille.
Viimme yönä, sateiden välissä, saatiin harsot porkkapenkkien päälle. Uhkaavia pilviä kulki yli, mutta sateelta onneksi säästyttiin. Kovalla tuulella tai sateessa isojen harsojen käsittely on mahdotonta ja jopa vaarallista.

Nyt ei pääse kempit ja kärpäset kiusaamaan.



Lanttujen päälle tulee tiheäsilmäinen verkko hidastamaan tuholaisten hyökkäyksiä. Verkon alta pääsee liika lämpö pois, niin lantut jaksaa pullistua. Ne kun ei viihdy liian kuumassa.

Vekon laitto on siinä alullaan ja työkalu odottaa tekijää.




Lanttupeltoa kiertävän puskikon takana on joki.
Portti hetkeksi toiseen maailmaan.



keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

"Et sä oo mun oikee äiti"





Tällaista keskustelua meillä käydään usein. Kuka on oikea äiti ja oikea isä? "Me ei enää isona olla sun rakkaita, koska sä hylkäät meidät. Sä oot vaan hoitajaäiti." Pieni poika ampuu kovilla.
On ikävä ja ahdistaa.
Biologinen äiti on rakas ja täynnä mukavia muistoja, mutta poissa. Juuri nyt pois lasten tavallisesta arjesta. Kuinka pieni poika voisi ymmärtää, kun kuitenkin rakastaa niin kovasti? Vilpittömästi ja anteeksi antaen. 



Luulempa, että samanlaista keskustelua käydään jossain vaiheessa kaikissa muissakin perheissä, joissa äiti ei ole syntymä äiti. Tai isä on tullut perheeseen vasta lapsen jälkeen.


Pieni poika antaisi mitä vaan saadakseen takaisin "normaalin perheen." Unohtaisi ja antaisi kaiken anteeksi. En minä tiedä onko pojalla muuta anteeksi annettavaa kuin se, että hän kenen pitäisi olla ei ole.
Aikuisilla on vain aikuisten vastaukset, jotka jättää enempi kysymyksiä kuin antaa vastauksia.
Pieni poika tarvitsee tiedon, että oikea äiti on turvassa ja äidillä on hyvä olla.
Pojan tärkeimpään kysymykseen vain äiti voi antaa vastauksen.
"Saanko olla?"
"Saanko pysyä ja kiintyä?"
"Saanko rakastaa näitä samalla lailla kuin rakastan sinua?"


  



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Herkullista kesälomaa


Kaksi ensimmäistä kesälomaviikkoa on jo eletty. Ihan uskomatonta kuinka nopeasti aika kuluu. Loma-arki on alkanut hulinalla ja kaksin käsin on arkirutiineissa roikuttava kiinni. Illat venyvät helposti yöhön, jonka seuraavana päivänä saa tuta.
Onneli ja uusi Pikkuinen vaativat ja vahtivat, että asiat tehdään edes suunnilleen ajallaan. Rutiit ovat rakkautta, kesälläkin. 

Viimme viikoa rytmitti kaksosten uimakoulu.
Neljän tunnin uintireissun jälkeen uimarit olivat paljon väsyneempiä kuin kuunaan tavallisen koulupäivän jälkeen. Kiitos pienelle kunnallemme, joka vuosittain järjestää uimakoulun ja sinne yhteiskujetukset, lähes ilmaiseksi. Kunnalta pieni teko ja kustannus, mutta merkittävä lapsellisille.

Muutamasta ihanasta hellepäivästä on yritetty ottaa kaikki irti. Sen minkä kotipihalla voi.
Hellettä helpottaa uimisen lisäksi jäiset herkut. Jäätelö on aina ollut suosikkini sen kätevyyden ja edullisuuden takia. Paketti paloiksi ja vähän jotain ekstraa päälle. Hetkessä valmistuu monta houkuttelevaa jäätelöannosta.

Jäätelökone on unohtunut kaapinperälle. Vai onkohan joku ennakkoperintönä sen jo mukaansa ottanut? Uutena sitä tuli jonkin verran käytettyä, mutta meitä oli liian monta sen pienelle kipolle.
Ilman konettakin saa tehtyä monenlaisia herkkuja.
Helpointa on pyöräyttää mustikka-banaanismoothieta muotteihin ja laittaa hetkeksi pakkaseen. Yhtään ei kaipaa lisättyä sokeria. Ongelmaksi tässä tulee se, kuinka saa lapset viihtymään ja odottamaan jäätelön jäätymistä. 
Neiti Maistaja jaksoi odottaa ja näyttää hyvin tyytyväiseltä.   



Toinen nopea ja yksinkertainen herkku.
Jäinen banaani ja jäiset vadelmat kerman kanssa blenderiin. Surautus ja hiukan suklaarouhetta joukkoon. Muutama tunti pakastimessa ja herkuttelu voi alkaa. 




Sitä on Herttakin ollut herkuttelemassa?



lauantai 17. kesäkuuta 2017


Kevätsatoa


 Heti keväästä olisi monenlaista talteen otettavaa. Karpalot ja korvasienet vaativat lähtemistä, mutta kyllä kotipihastakin kerättävää löytyy.
Silloin kun koivut alkavat silmujaan paisutella on oikea aika kerätä mahlaa pakastimeen. Jostain luin, että täysikasvuinen koivu kestää kolmen litran malavarkauden, vaikka joka vuosi. Tiedä sitten pitääkö tuo paikkaansa. Mahla on erinomaista hoitoa vatsalle ja sopii vauvasta vaariin.
Tänä keväänä mahla kulki tavallista heikommin. Olisiko yllättävillä lumisateilla osuutta asiaan?

Aiheeseen liittyvä kuva



Toinen sato saatiin kuusenkerkistä eli vuosikasvaimista. Kuivattuna tai siirapiksi keitettynä se on mainiota lääkettä yskään. Ruuanlaitossa olen käyttänyt kerkkiä lohen ja riistan maustamiseen. Siihen vaan uuniin menevän ruuan päälle antamaan metsän tuoksua ja mukavaa makua.
Kerkät on niin söpöjäkin, ettei niitä malta olla hypistelemättä.


Aiheeseen liittyvä kuva



Seuraavaksi kerätään nokkosia. Ihan kotipihasta löytyy niin paljon kun jaksaa ja viitsii kerätä. Lapsille nokkonen kelpaa lettuina ja pinaattikeiton jatkeena. Sämpylät on haasteellisia. Pienet vihreät pisteet analysoidaan homeeksi ja syöminen jää siihen. Selitykset on turhia.



Maire on keräilijän paras kaveri, oikea hortoilukoira. 


Blogilomalla

 

Blogi piti tuumaustauon.
Se oli järjen ääni joka kirjoitusrauhaani häiritsi? Se käski katsoa ympärilleen ja sitte peiliin. Vaati selvittämään mitä ja miksi. Mitä tämä palvelee ja miksi pöytälaatikkobloggaus ei riitä?

  Ensinnäkin yli viisikymppisen melko tylsän mummuihmisen julkinen kirjoittelu on vähän arveluttavaa. Noloakin.

Blogia tehdessä pitäisi olla aihe, fokus, jonka ympärille blogi tyylikkäästi rakentuu. Sanoilla ja kuvilla maalataan muistiin ja muistoiksi tunnelmat, jotka on sillä hetkellä tuntuvat tärkeiltä. Se on helppoa hänelle kenen sydämmessä sykkii intohimo. Se ei kyseenalaista asian tärkeyttä, eikä katsele sitä toisten silmin.
Siitä syntyy huippua.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan blogipostausten tekeminen on rentouttavaa aivoaskartelua ja ajatusten järjestämistä. Irtiotto tiskipöydästä ja arvokasta Omaa Aikaa.
Se riittäköön syyksi ja selitykseksi, itselleni.
Se siitä.
Suosittelen myös teille!