lauantai 17. kesäkuuta 2017

Blogilomalla

 

Blogi piti tuumaustauon.
Se oli järjen ääni joka kirjoitusrauhaani häiritsi? Se käski katsoa ympärilleen ja sitte peiliin. Vaati selvittämään mitä ja miksi. Mitä tämä palvelee ja miksi pöytälaatikkobloggaus ei riitä?

  Ensinnäkin yli viisikymppisen melko tylsän mummuihmisen julkinen kirjoittelu on vähän arveluttavaa. Noloakin.

Blogia tehdessä pitäisi olla aihe, fokus, jonka ympärille blogi tyylikkäästi rakentuu. Sanoilla ja kuvilla maalataan muistiin ja muistoiksi tunnelmat, jotka on sillä hetkellä tuntuvat tärkeiltä. Se on helppoa hänelle kenen sydämmessä sykkii intohimo. Se ei kyseenalaista asian tärkeyttä, eikä katsele sitä toisten silmin.
Siitä syntyy huippua.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan blogipostausten tekeminen on rentouttavaa aivoaskartelua ja ajatusten järjestämistä. Irtiotto tiskipöydästä ja arvokasta Omaa Aikaa.
Se riittäköön syyksi ja selitykseksi, itselleni.
Se siitä.
Suosittelen myös teille!