perjantai 28. heinäkuuta 2017

 Kesäpäivän raakakakku

"Rakastan Suomen kesää, se on paras päivä vuodessa."


On se ainakin toiseksi paras, jos parhaan päivän titteli vielä jätetään odottamaan parempia päiviä.

Keskellä kesäpäivää tuli kylmän kakun tarve, gluteiinittomana. Yleensä kaapin perältä löytyy tavallisia gluteiinittomia jauhoja, josta on helppo pieni kakkupoja pyöräyttää.
Oliko niitä siellä nyt? 
Eipä tietenkään.

Päätettiin kokeilla jotain meille uutta.
Pohja tehtiin sekoittamalla blenderissä riisikakkuja, tummasuklaata ja maapähkinöitä tunnistamattomaksi mössöksi. Mössö taputeltiin tasaiseksi irtovuoan pohjalle.

Vaaleanpunainen päällys valmistettiin myös blenderissä. Kerma ja mansikat, maustettuna ripauksella sokeria ja vaniljasokeria surautettiin velliksi ja kaadettiin kakkupohjan päälle.
Kakuntekele muutamaksi tunniksi pakastimeen jäätymään.
Koristeeksi raita tyrnirouhetta ja toinen mantelirouhetta, sekä mansikoita sitruunamelissan lehdillä.


 

Ajattelin riisikakkujen suolaisuuden tunkevan läpi, mutta kun sokeasti luottaa suklaaseen, niin kaikki onnistuu. Maapähkinät antoivat pohjaan hyvän maun lisäksi rouheutta. Pohja olisi ollut turhan kova ilman pähkinää.
Oli se herkkua. Emäntä Ennakkoluuloinen sai taas hyvän muistutuksen. Pitäisi vaan rohkeasti tehdä, eikä liikaa miettiä. Luolissa asuttaisiin, jos aika olisi ajattelemiseen käytetty.

Koko kakku hävisi yhdeltä istumalta.
Onneli ja pikkuinen poika saivat viimmeiset palat. Olisivat lautasetkin nuolleet, mutta ei annettu.




Se oikea kunnollinen mansikkakakku on edelleen tekemättä. Toivottavasti kesä vielä tulee ja saadaan satoa pitkälle syksyyn.




maanantai 24. heinäkuuta 2017


          Ansari rakkautta


Hyvin kauan sitten, silloin kun miljoonista parhaan valitsin, vaihdoin sivilisäätyä ja muutin tänne, silloin ihan ensimmäiseksi halusin kasvihuoneen. 
Ehkä silloin oli myös tarve saada jotain ihan omaa, kun toisten kotiin, appivanhempien silmien alle muutin. 
"Mokomia kaupunkilaisten höpsötyksiä", sanoi anoppi.
Eipä tiennyt vanha armo. 

Nykyinen kasvihuone on yksi pihamme kauhistus. Vielä keväällä se oli purkutuomiolla. Suuria ajatuksia en sille suonut, vaan kuinka kävi? Reipas Viljelijä oli eri mieltä. "Pystyyhän sen paikkaamaan", se sanoi.
Mikäpä siinä, kasvihuonetouhu on ihan mukava harrastus. 





Vastoin aiempia suunnitelmia ja uhkauksia kasvihuone siis pikaisesti kunnostettiin ja raahattiin lasten uima-allas takaisin paikoilleen. Kolmasosa huoneesta on aina ollut varattuna lasten altaalle, jotta ei me niin ahkeria olla miltä ulospäin näyttää. Uimapaikka kasvarissa on ollut yksi vanhemmuuden viisaimpia oivalluksia. Muovin alla on lämmin, ei sada ja ovet saa tarvittaessa kiinni. Uimaan pääsee aina kun tarkenee.


Kevään ensimmäinen sato saadaan, kun kaupasta ostetut ruukkusalaatit saavat toisen mahdollisuuden kasvihuoneen lämpimässä mullassa. Siellä ne kasvavat ja antavat satoa kunnes siemenistä kylvetyt kerkeävät.

Nyt huoneessa kasvaa salaattien lisäksi paprikaa, chiliä, munakoisoa, kesäkurpitsaa ja erillaisia yrttejä. Tomaattien kasvua hidastaa suuret lämpötilavaihtelut ja kosteus. Kunnon tomaattisato odottaa vielä aurinkoa. 


Kurkkua meillä syötäisiin todella paljon. Satoakin tulee tai tulisi, jos saisimme pidettyä kurkkuihin hurahtaneen Hertan pois kasvihuoneesta.
Tyylikkäästi se koiranhampaillaan purasee kurkun taimesta irti ja asettuu nurmikolle herkuttelemaan.




   Kaikki meni, eikä mokoma ymmärrä edes hävetä.




tiistai 18. heinäkuuta 2017

                Ulkoruokinnassa



Jos jokaisen aurinkopäivän huomioisi erikseen. Keräisi ne kun muistikat koriin, niin paistaisiko meidänkin lasten lapsuudessa aina aurinko?





Tänä kesänä ei ole kovin monta aurinkoista päivää kohdalle osunut. Olisiko kahtena tai kolmena päivänä lapset tuleet sisälle valittamaan, että ulkona on liian kuuma. Jäätelö on tunnetusti helppo ja nopein lääke kyseisiin vaivoihin, sekä kuumuuteen että valittamiseen. 
"Koittakaan nyt vaan nauttia. Huomenna taas sataa." Myötätunto on tiukassa.




Minun mielestä yksi kesän mukavimpia asioita on ulkona syöminen. Vaikka sitten portailla puuroa, jos ei muuta.

Nyt nautimme kattilaruokaa. Linssikeittoa.
Helppoa, yksinkertaista ja hyvää, suorastaan herkullista.
Ensin pyöritellään sipulit kattilan pohjalla runsaassa voissa. Sitte vaan sekaan muut vihannekset kypsymisjärjestyksessä. Minun makuui paprika tuo kulmaa ja kesäkurpitsa pehmeyttä. Pikkuisen chiliä pitää pirteänä. Kaikki muu menee siinä mukana.
Hiukan vettä, ei liikaa.
Melkein kypsien vihannesten sekaan hyvin huuhdellut linssit.
Kunnon kermalla sopivaksi keitoksi.
Mausteeksi mustapippuria, yrttimaustettua ruususuolaa ja kasvisliemikuutio, jos siltä tuntuu.
Kourallinen persiljaa kruunaa valmiin keiton.





Siinä se on ja sitä tuli paljon. Ensin syötiin ja taas syötiin ja sitten se loppui.



Grillissä makkaraa ja salaattia jälkiruuaksi niille, jotka eivät osaa keitolla mahaansa täyttää.







sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Plantaasikierros



Pitkästä aikaa ihanan aurinkoinen kesäpäivä. Sen kunniaksi pääsette mukaan historialliselle "Uran kylmin kesä"-kierrokselle.
Jos ettet vielä tienneet, niin olimme kumpikin nuoruusvuosinamme ekologisorientoituneita piilohippejä. Halusimme vain viljellä ja varjella. Elää niin, että omalta osaltamme mahdollisimman vähän lisäämme lahjaksi saadun pallon taakkaa. Se oli työntäyteistä idealismia, joka ei ollut ostettavissa.
Alusta on kulunut yli neljännesvuosisata ja pellot on yhä luomuviljelyssä. Vuosien myötä luomukummallisuus on vain muuttunut kaikkien silmissä tavallisuudeksi.
Meillä tahti hidastuu ja idealismin tilalle hiipii laiskuus, mutta perusajatus on sama. 

Tästä vuodesta tulee nyt erillainen.
Tulee kylmin kesä.
Siinä on pieniä tupsuja. Peruna on mullattu vain kerran, kun normaalisti kesä-heinäkuun vaihteessa kasvuston sekaan ei enää koneilla pääse.




Porkkana on alusta asti ollut pääkasvi perunan ohella. Keskimääräisenä kesänä harsot olisi viikko sitten poistettu ja rikkakasvisota aloitettu. Tänä vuonna kyntöaura nosti tästä vielä toukokuun lopussa jääkokkareita. 



Punajuuri ja palsternakka ei näytä sen lohdullisemmille. Kuvasta tuskin näkee taimia. Ne on aina olleet vähän semmosia täytekasveja, niin ei haittaa vaikka eivät kasvaisikaan. Kyllä sieltä kuitenkin sen verran tulee, että itselle saadaan.




Harson alla kasvaa lanttua. Jos sää pysyy kohtuullisena on sillä vielä aikaa kasvatella itseään.



Siinä oli ne tärkeimmät.
Sata vuotta sitten, silloin kun leipä oikeasti pellolta tuli, näin kylmä kesä tietäisi tiukkaa talvea. Nytkin se tarkoittaa, ettei talvella ole paljoa myytävää, mutta ei meille silti kuinkaan käy. Vaikka eihän sitä teidä, jos syksy tekee ihmeitä. 




Hansu tarkasteli hattu kourassa tiluksiaan.



torstai 13. heinäkuuta 2017

Arkeen asettuminen


Suunnilleen neljä viikkoa on kesälomaa jäljellä, siis lasten lomaa. Pyörillä kulkeville lapsille olemme varanneet tilapäishoidosta vielä muutaman päivän, joten jotain pientä olisi mahdollista kehitellä.
Toisaalta matot odottavat pesua ja talo on vasta puoliksi maalattu. Suomen kesä on ihan liian lyhyt kaikkeen siihen mitä aikoo.



Näin lomalla yhdeksän hengen tyytyväisenä pitäminen on paljon yksikertaisempaa, jos edes hiukan tietää mitä tekee.
Ensimmäinen helpottava asia on ruokalista.
Toinen elämän selkiinnyttäjä on Onnelin ruoka-aikojen mukaan rytmitetty päivä. 

Listojen laadinnalla on myös muita suotuisia vaikutuksia.
Jos väsyttää ja ajatus on yhtä suttua, niin kupillinen hyvää teetä ja pala tyhjää paperia auttaa. Tuleville päiville ruokia suunnitellessa olen tekevinäni jotain hyvinkin tärkeää ja tarpeellista, vaikka vain istun ja kirjoitan kastikkeiden nimiä eri ruutuihin.
Pieni hetki ja olo on kuin päiväunilta noustessa.

Listojen kaikkein tärkein tehtävä on pitää kiire pois ja antaa tilaa mukavimmille asioille.

  
Ennen kouluautojen tuloa ei tarvitse miettiä mitä sitä syötäisi. Neljän viikon ruokalista on siinä. Aamulla lapset yleensä syö leipää ja hedelmää. Kukin tahtonsa mukaan, paitsi pikkuiselle puuro.
Kaksi lämmintä ruokaa ja välipalat. Erikseen en suunnittele salaatteja, mutta niitä on. Tällä hetkellä kasvihuone pursuilee vihreää ja siitä nautitaan. Kunhan tomaattien posket punastuu, niin pidot sen kuin paranee.
Iltasella lapsille viimmeiseksi lämmin puuro marjojen tai hunajan kanssa. 
Helppoa, nopeaa ja kotoista.
Inspiraation iskiessä voi leikkiä gourment kokkia tai vain kääntyä kaupan pakastealtaan puoleen. Tilanteen mukaan ja hyvällä mielellä.
   



Valkoisten juhanusruusujen jälkeen tarjoilla vaaleanpunaista hempeyttä.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Loman loppu


Viikon puolivälissä mietittiin mitä vielä kerkeäisimme tehdä.
Lauantaina lomailevat lapset palaavat kotiin ja tavallinen kotiarki alkaa. Aikaa olisi muutama päivä.
Siis nopeasti johonkin!




Jos säät olisivat suosineet asuntovaunu olisi ehdottomasti parkkeerattu veden äärelle. Kesäisessä kymmenen asteen lämmössä se ei nyt ensimmäisenä tullut mieleen. Näillä keleillä on muistettava pakata mukaan pipot ja hanskat.
Toki uikkaritkin oli mukana, koska niin kesällä kuuluu olla.

Kaksoset ja neiti A (11v) pääsivät reissuun Hansun jäädessä hoitamaan mummia ja yhtä isoa siskoaan. Hansu ei sellaisista matkoista nauti missä on paljon kävelyä, portaita ja epämääräisiä ruoka-aikoja.
  

Päätimme kokeilla Ähtärin eläinpuistoa ja kyläkaupan tivolia. Eläimet ovat kuulemma aktiivisempia viileällä säällä, jotta se on pipokelin hyvä puoli. Tivolissakin pärjää, kun pukee.



Päällimäisenä muistona lapsille jäi tietysti eläinpuiston karhut. Eläintenhoitaja tuli juuri samaan aikaan ruokkimaan karhuja ja vastaili lasten kysymyksiin.
"Mikä ton nimi on?"
"Miks se tekee noin?"
"Mikä sen nimi olikaan?"




Lähtökohtaisesti asuntovaunuloma kaupan pihassa ei voisi vähempää kiinnostaa. Joskus olen sen ehkä ääneenkin sanonut ja pitänyt moista touhua kummallisena, mutta ei se niin kamalaa ollut. Oikeastaan ihan mukavaa, käytännöllistä ja halpaa. Eihän siellä vaunussa ole tarkoituskaan majailla, vain syödä ja nukkua.



        Yllättävän hyvää sai näistäkin eväistä.
Nyt on hyvä aloittaa arki ja uuden loman suunnittelu.
Pikkuisia olikin jo ikävä.


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Synttärit


Uudenvuoden lupaukseni oli juhlistaa kaikkia mahdollisia juhlahetkiä jollain herkullisella, jota en ole ennen tehnyt. Arkinoomin tylsyystutkinnon kiitettävästi suorittaneena juhlien luominen on olevinaan kovin vaivalloista. Suurimman osa hyvistä tilaisuuksista olen "unohtanut".


Nyt ryhdistäydyn. Vuodesta on vielä puolet jäljellä.

Menneellä ensimmäisellä lomaviikolla juhli Hansu synttäreitään. Meidän kaksivuotias täytti kuusitoista.
Pikaisesti jäätelökaku keksipohjalla ja banaanikinuski täytteillä. Hansun lempikarkkeja koristeiksi.
Ulkoilmajuhlissa kakku alkaa nopeasti muuttaa muotoaan, eikä kauaa kauniina odottele.
Hyvää oli ja kaikki meni.




Tänä kesänä Hansulle on pitänyt keksiä kunnon tekemistä. Jotain pientä puuhaa sisällä istumisen ja hanskan pyörittelyn sijaan.
Kaikki, pienikin osallistuminen rauhoittaa ja saa hyvälle mielelle. Sama pätee meihin taviksiinkin, niin miksi ei sitten kehareihin.
Oikealla työllä olen osa yhteistä hyvää.





Hansu toivottaa ahkeraa kesää teillekkin!