maanantai 24. heinäkuuta 2017


          Ansari rakkautta


Hyvin kauan sitten, silloin kun miljoonista parhaan valitsin, vaihdoin sivilisäätyä ja muutin tänne, silloin ihan ensimmäiseksi halusin kasvihuoneen. 
Ehkä silloin oli myös tarve saada jotain ihan omaa, kun toisten kotiin, appivanhempien silmien alle muutin. 
"Mokomia kaupunkilaisten höpsötyksiä", sanoi anoppi.
Eipä tiennyt vanha armo. 

Nykyinen kasvihuone on yksi pihamme kauhistus. Vielä keväällä se oli purkutuomiolla. Suuria ajatuksia en sille suonut, vaan kuinka kävi? Reipas Viljelijä oli eri mieltä. "Pystyyhän sen paikkaamaan", se sanoi.
Mikäpä siinä, kasvihuonetouhu on ihan mukava harrastus. 





Vastoin aiempia suunnitelmia ja uhkauksia kasvihuone siis pikaisesti kunnostettiin ja raahattiin lasten uima-allas takaisin paikoilleen. Kolmasosa huoneesta on aina ollut varattuna lasten altaalle, jotta ei me niin ahkeria olla miltä ulospäin näyttää. Uimapaikka kasvarissa on ollut yksi vanhemmuuden viisaimpia oivalluksia. Muovin alla on lämmin, ei sada ja ovet saa tarvittaessa kiinni. Uimaan pääsee aina kun tarkenee.


Kevään ensimmäinen sato saadaan, kun kaupasta ostetut ruukkusalaatit saavat toisen mahdollisuuden kasvihuoneen lämpimässä mullassa. Siellä ne kasvavat ja antavat satoa kunnes siemenistä kylvetyt kerkeävät.

Nyt huoneessa kasvaa salaattien lisäksi paprikaa, chiliä, munakoisoa, kesäkurpitsaa ja erillaisia yrttejä. Tomaattien kasvua hidastaa suuret lämpötilavaihtelut ja kosteus. Kunnon tomaattisato odottaa vielä aurinkoa. 


Kurkkua meillä syötäisiin todella paljon. Satoakin tulee tai tulisi, jos saisimme pidettyä kurkkuihin hurahtaneen Hertan pois kasvihuoneesta.
Tyylikkäästi se koiranhampaillaan purasee kurkun taimesta irti ja asettuu nurmikolle herkuttelemaan.




   Kaikki meni, eikä mokoma ymmärrä edes hävetä.